Ei niin suurta tai suljettua markkinaa etteivätkö Euroopan ja Yhdysvaltain talouskriisin laineet ulottuisi rantoja huuhtelemaan. Yli 190 miljoonan asukkaan Brasilian talous on kasvanut keskimäärin 3.5 prosentin vuosittaista vauhtia kymmenen viimeksi kuluneen vuoden ajan. Mukaan mahtuu 7.5 prosentin kasvuvuosi 2010 ja hyytymisen merkkejä jo osoittanut 2011 kolmen prosentin kasvulla.
Vuoden 2010 kasvulukuja katsellut presidentti Dilma Rousseffin hallitus oli ehtinyt painaa vuoden 2011 alkupuolella jalkansa jarrulle inflaatiopeikkoa karkottaakseen.
Pehmeästä jarrutuksesta tuli kuitenkin lähes äkkipysäys, kun maailmantalouden vaikeudet lisäsivät painolastia. Kun kuluvan vuoden lopullista saldoa kohta lasketaan päädyttäneenkin kasvutaloudelle vaatimattomaan noin 1.5 prosentin kasvuun.
Brasiliassa seurataan tarkkaan Euroopan tilannetta. Onhan Euroopan unioni tärkein kauppakumppani, vaikka Kiina hengittää jo niskaan. Johtopäätös euromaiden kriisin pitkittymisestä ja siitä, että vientimarkkinoiden imussa ei nousta - ainakaan nopeasti - on nyt tehty. Brasilia elvyttää talouttaan voimakkaasti.
Valtiovetoisessa ja raskaiden verojen taloudessa riittää välineitä valittavaksi. Yritysten työnantajamaksuja on laskettu ja energian hintaa hilataan alaspäin. Teollisuuden sähkönkäyttäjille tarjotaan 28 prosentin hinnanalennuksia vuoden 2013 alusta lähtien.
Brasilialaisia kuluttajia ohjataan viikonlopun ostosreissuille kodinkone- ja autokauppiaiden luo kestokulutushyödykkeiden veronhuojennuksilla. Investointeihin kohdistuvia maksuja on huojennettu. Ohjauskoron laskun myötä hallitus on onnistuneesti kovistellut pankkeja laskemaan lainakorkojaan. Nämä ovat olleet pitkään maailmanennätystasolla ja pankista kulutusluottoa ottaneet ovat maksaneet 48 prosentin todellista vuosikorkoa.
Talouden tunnusluvut ovat parantuneet hyvin hitaasti niin teollisuuden tuotannon kuin uusien työpaikkojen luomisen osalta. Ensi vuodesta odotetaan kuitenkin jo valoisampaa.
Murhemieltä pitävät loitolla loistavat työllisyysluvut (työttömyysprosentti viiden hujakoilla) ja hitaasti, mutta varmasti nouseva investointiaste. Merenpohjan alaisten öljylöytöjen hyödyntäminen, jalkapallon 2014 MM-kisojen ja Rion 2016 olympialaisten sekä keskiluokan kasvavan vaurauden mukanaan tuoma rakentamisen ja investointien määrä ilahduttaa niin koti- kuin ulkomaista teollisuutta, ennen kaikkea koneiden, laitteiden ja muiden investointitavaroiden tuottajia.
Brasilian investointiaste, joka on historiallisesti ollut paljon jäljessä Aasian luvuista, on noussut lähemmäksi 20 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suurelle kasvutaloudelle luku on vieläkin vaatimaton, mutta oikeaan suuntaan ollaan sentään menossa.
Nyky-Brasilia on kuin horjuvilla savijaloilla seisova jättiläinen. Noilla jaloilla kantaa juuri ja juuri soijaa ja rautamalmia satamiin maailmalle laivattavaksi, mutta suurin kustannuksin. Kahtena kolmena vuosikymmenenä tekemättä jääneet perusrakenneinvestoinnit kurittavat nopeasti vaurastuvaa maata; satamiin jonotetaan maalta ja mereltä, 15 suurinta lentoasemaa ovat kaikki ylittäneet matkustajakapasiteettinsa, rautatieverkosto on vaatimaton ja enemmistö tieverkostosta kaipaa kipeästi kunnostamista.
Öljylöytöjen hyödyntäminen ja jalkapallostadionien rakentaminen voi kerätä maailmalla huomiota, mutta Brasilian arkipäivää sävyttää enemmän joka puolella kouriintuntuva kulahtanut perusrakenne.
Näiden puutteiden korjaamiseen ollaan heräämässä. Kun lapio ei julkisen vallan toimesta ole uponnut maahan siihen tahtiin kuin pitäisi, on uudisrakentamista siirretty aikaisempaa rohkeammin yksityisiin käsiin. Valtion ei tarvitse tehdä tätä budjettinsa pönkittämiseksi, sillä rahasta ei ole pulaa. Näissä oloissa Brasilian hallitus paitsi saarnaa keynesiläisen politiikan puolesta ulkomailla, myös toteuttaa sitä käytännössä kotimaassa.
>> Taloustaito
