Veroja on monenlaisia. Monet niistä ovat kohtuuden rajoissa pysyessään perusteltuja ja välttämättömiä, jotkut taas pääosin haitallisia. Suomeen kaavailtu rahoitusmarkkinavero kuuluu jälkimmäiseen ryhmään.
Erityisen sopimaton rahoitusmarkkinavero on juuri meille, koska naapurimaissa tätä veroa ei ole, eikä sitä niihin melko varmasti tule jatkossakaan. Tällaista veroa ei pidä periä missään tai sitten se pitää ottaa käyttöön kaikissa maissa. Kaikki kompromissit näiden kahden vaihtoehdon väliltä ovat huonoja.
Oleellista kaikissa veroissa on niiden kohtaanto: ketkä veron lopulta maksavat. Rahoitusmarkkinaveron maksaisivat pankkien ja muiden rahoituslaitosten asiakkaat. Kun korot hipovat nollaa, ei vero mahdu pankkien korkomarginaaliin.
Pankkien perusliiketoiminnan tuotto on näillä koroilla poikkeuksellisen laiha. Toinen ja suurelta osin sama veron maksajaryhmä löytyy työeläkkeiden saajista. Vero nakertaisi eläkerahastojen sijoitustoiminnan tuottoja.
Suomessa ennätysmatalat korot ovat näissä oloissa merkittävä taloutta tukeva ilmiö. Tämä vaikutus korostuu vielä siitä syystä, että Suomessa pankit ovat erittäin hyvässä kunnossa. Markkinakorkojen mataluus ”menee läpi” asiakkaille asti. Luottojen saatavuus on eurooppalaisittain hyvä, ja luottokorot erittäin matalat.
Rahoitusmarkkinaveron perusteluksi ei riitä se, että pankeilla ja muilla ns. markkinavoimilla on paljon rahaa, josta osa pitää kerätä verolla pois. Toinen syy pistää tuo vero syrjään on se tosiseikka, että eurooppalaisen velka- ja finanssikriisin syntyyn ei suomalaisilla pankeilla ole ollut osaa eikä arpaa.
>>
