Voiko hyvän osakevuoden jälkeen odottaa yhtä hyvää jatkoa?
Tuntuu, että yleinen talous ja yritysten näkymät ovat jossain määrin ristiriidassa keskenään. Bruttokansantuotteella mitattuna suunta on selvä. Eurooppa on kääntynyt loivaan laskuun. Yhdysvallat on vielä pienellä plussalla, mutta se edellyttää, että verokevennyksiä jatketaan. Kehittyvät markkinat ovat edelleen nimensä arvoisia, vaikka kasvu on aavistuksen hitaampaa kuin mihin on totuttu.
Yritykset eivät pääsääntöisesti ole liputtaneet samaa loivaa luisua kuin taloudessa yleensä. Eroon on monia syitä. Yksi keskeisimmistä on valtion rooli kysynnän ylläpitäjänä. Kuluttajien mahdollisuus kuluttaa pysyy korkealla, koska valtiot eivät kuro omia alijäämiään umpeen. Tämä tapahtuisi joko veroja korottamalla tai kuluja leikkaamalla. Nyt länsivaltiot kautta linjan pyörittävät alijäämää, joka on luokkaa viisi prosenttia kansantuotteesta.
Yritysten tilasta riippumatta pörssillä on taipumus hinnoitella ahneutta tai arkuutta liiankin kanssa. Tästä näkökulmasta voisi ajatella, että kansantuotteen huolet kanavoituvat jossain vaiheessa osakekursseihin.
Vähälle huomiolle on jäänyt, että yritykset ovat yhteiskuntia huomattavasti nopeampia muuntumaan. Yhteiskunta pyrkii vakauteen, vaikka kansantuote laskee. Yritys elää jatkuvassa muutoksessa ja hylkää vanhoja toimintatapoja. Esimerkkinä erosta voisi ottaa Euroopan unionin maksamat tuet, jotka painottuvat pikimmin menneen vaalimiseen kuin uuden luomiseen.
Toinen vähemmälle huomiolle jäänyt seikka on ikärakenteen tuoma kysyntä. On luontevaa, että vanheneva eurooppalainen väestö ei kulutustaan hirveästi nosta, oli taloudellinen tilanne mikä tahansa. Kehittyvien markkinoiden maissa on nuorempaa väkeä, joka janoaa kaikkea, mitä länsimaissa jo on ja on halukasta tekemään töitä sen saavuttamiseksi.
Johtopäätöksenä uskon osakkeisiin ensi vuonnakin. Ehkä ei päästä tämän vuoden tuottoihin, mutta selkeästi plussalle kuitenkin!
Kirjoitus on julkaistu Sijoitustalous-blogissa 10.12.2012.
