Finanssikriisin puhkeamisen jälkeen keskuspankkien ohjauskorot Yhdysvalloissa ja Euroopassa on tuotu nopeasti nollan tuntumaan. Tämän jälkeen käytössä ovat olleet rahapolitiikan uudet, epätavalliset keinot, joilla on pyritty saamaan myös pitkät markkinakorot alas.
Matalammat pitkät korot elvyttävät reaalitaloutta. Sekä investoinnit että kulutus kasvavat, kun lainaraha halpenee. Ja kun suurempien tuottojen perässä rahaa virtaa ulkomaille, valuutta heikentyy. Se edistää vientituotteiden kysyntää.
Joka kerta, kun Yhdysvaltain keskuspankki Fed on ilmoittanut uusista setelirahoitusohjelmistaan, osakekurssit kautta maailman ovat nytkähtäneet ylöspäin. Ne kotitaloudet, jotka omistavat osakkeita, tuntevat nousseiden hintojen vuoksi itsensä aiempaa varakkaammiksi ja lisäävät kulutustaan.
Setelirahoitus on siten vähentänyt uuden taantuman riskiä, mikä puolestaan on lisännyt kotitalouksien ja yrityksien riskinottohalukkuutta ja tahtoa investoida ja kuluttaa.
Yhdysvalloissa ja Euroopassa eletään kuitenkin velkakriisin jälkeistä aikaa, jolloin osa kotitalouksista, yrityksistä ja julkisesta taloudesta keskittyy oman taseensa korjaamiseen. Siksi rahapolitiikan uudet, massiivisetkaan keinot eivät ole johtaneet toivottuihin tuloksiin.
Kokemuksia epätavallisista rahapolitiikan keinoista on vähän. Käytännössä nyt onkin käynnissä historian suurin rahapoliittinen empiirinen koe.
Epävarmassa tilanteessa Euroopan keskuspankki EKP ja Fed ovat päätyneet erilaisiin ratkaisuihin. Fed näkee epätavalliset keinot perinteisen rahapolitiikan jatkeena. EKP puolestaan pyrkii saamaan niiden avulla normaalit luottokanavat toimimaan, jotta rahapolitiikka välittyisi keskuspankista pankkien luotonantoon. Toinen tärkeä ero on, että Fed on luvannut pitää ohjauskorkonsa muuttumattomana vuoden 2015 puoliväliin, kun taas EKP välttää vastaavia lupauksia.
Fed pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan inflaatio-odotuksiin, jotteivät rahoituslaitokset vain makuuttaisi rahaa keskuspankin tileillä. Fedin tavoitteena on myös saada sijoittajat luopumaan ”katastrofipreemiostaan”: sijoittajat ovat hyväksyneet negatiivisen reaalituoton välttääkseen suuremmat tappiot tulevaisuudessa.
Lisäksi Fed toimii silloin, kun poliitikot eivät pääse yhteisymmärrykseen, kun taas EKP pyrkii toimimaan niin, että vastuu talouden toiminnasta pysyy poliitikoilla. Heillähän on mahdollisuus saada aikaan rakenteellisia muutoksia.
Yleisön pelko on, että rahapoliittinen kokeilu päättyy inflaatioon.
Lähitulevaisuudessa inflaation kiihtymistä hillitsee suuri työttömyys ja heikko kysyntä, mutta vuosien päästä inflaatio voi kiihtyä, jos rahan määrää ei normalisoida.
Mutta milloin olisi siihen sopiva hetki? Rahan vetäminen pois markkinoilta saattaisi jäähdyttää talouden ennen aikojaan.
>>
