Tuoreet teollisuuden luottamuskyselyt ennakoivat tärkeimpien talousalueiden teollisuustuotannon hidastuvan. Suomalaisyhtiöille laskemamme ostopäällikköindeksi on kesän aikana laskenut alle viime syksyn tason. Se ei lupaa hyvää loppuvuodelle.
Kirjoitin viimeksi blogissani kysyntänäkymien heikentymisestä ja miten sijoittaja voi siihen varautua. Nyt katsotaan syksyn tulosodotuksia ja arvioidaan, missä yhtiöissä odotukset voivat olla liian korkealle viritettyjä.
Riskit kasvavat, kun talous hyytyy
Yksi tapa haarukoida ennusteisiin liittyvää riskiä on yksinkertaisesti tutkia tulosparannusodotuksia. Jos ennusteet odottavat selvää tulosparannusta edellisvuoteen, on syytä tarkistaa perustelut. Toki on mahdollista, että edellisvuoden vertailuluku on matala jostakin kertaluonteisesta syystä tai että jokin asia on tulosmielessä muuttunut selvästi parempaan suuntaan. Jos mitään selkeää perustetta ei löydy, kyseessä voi olla riskiyhtiö, kun kysyntä heikkenee.
Loppuvuoden tulosodotus lisää riskiä
Tyypillistä on, että tulosodotukset ”kasaantuvat” vuoden jälkimmäiselle puoliskolle. En tarkoita yhtiöiden tulosten kausivaihtelua eli sitä että monessa liiketoiminnoissa suurempi osa koko vuoden tuloksesta kertyy luonnollisista syistä loppuvuonna. Sen sijaan tarkoitan ammattislangilla hockey stick -ilmiötä.
Hockey stick -ilmiössä kuluvan vuoden tuloksen jakautuminen vuoden sisällä painottuu edellisvuotta voimakkaammin loppuvuoteen. Merkittävä riski sisältyisi esimerkiksi yhtiöön, jonka koko kuluvan vuoden tuloksesta ennustetaan 65 prosentin toteutuvan vuoden toisella puoliskolla, jos viime vuonna luku oli 45 prosenttia.
Suurimman riskiryhmän muodostavat yhtiöt, joissa molemmat edellä kuvatut ennusteriskit toteutuvat. Eli yhtiöt, joissa tuloksen odotetaan loppuvuonna parantuvan selvästi edellisvuodesta ja joissa alkuvuosi on sujunut koko vuoden ennusteisiin nähden heikosti. Näissä yhtiöissä tulosparannusodotukset ovat siis kasautuneet loppuvuoteen, samanaikaisesti kun talous hyytyy.
Psykologiaa matematiikan lisäksi
Yhtiöiden tulosohjeistukset, analyytikoiden ennusteet ja niiden kehittyminen vuoden sisällä sisältävät paljon psykologiaa. Yhtiöillä on alkuvuodesta taipumus ohjeistaa koko vuodelle edellisvuodesta parantuvaa kehitystä. Tämä toimii yhtiön sisällä tavoitteena yhtiön johdolle ja työntekijöille. Harvoin tavoitellaan heikkenevää tuloskehitystä.
Tämä johtaa toiseen tyypilliseen ilmiöön. Yhtiöillä on tapana pitää kiinni koko vuoden tulosohjauksestaan mahdollisimman pitkään, jos mahdollista. Jos yhtiön ensimmäisen neljänneksen tulos jää ennustetta heikommaksi, on tyypillistä, että yhtiö pitää koko vuoden ohjeistuksensa kuitenkin ennallaan. Yhtiö todennäköisesti käynnistää uusia toimenpiteitä myynnin vauhdittamiseksi tai kustannussäästöjen aikaansaamiseksi. Koko vuoden tavoitteesta halutaan kuitenkin pitää kiinni.
Yhtiöiden lisäksi samalla tavoin toimivat myös ennusteiden laatijat. Omaa koko vuoden ennustetta muutetaan ”liian hitaasti” olosuhteisiin nähden. Tällä tavoin odotukset kasaantuvat ennusteiden suhteen enemmän loppuvuoteen. Mikäli näihin kohonneisiin odotuksiin ei päästä, tulee negatiivisesta yllätyksestä suurempi. Tämä johtaa tunnettuun ilmiöön, jossa tulosennusteilla on taipumus painua alaspäin vuoden kuluessa.
Näkemys loppuvuodelle
Globaalin makronäkymän heiketessä riski ennusteiden laskulle ja tulosvaroituksille on mielestäni kasvanut. Erityisessä riskiryhmässä ovat yhtiöt, joissa kovat odotukset painottuvat loppuvuoteen. Tästä näkökulmasta korkeahko ennusteriski on Rautaruukissa, Outokummussa, Pöyryssä, Nokiassa, UPM:ssa ja Ahlstromissa.
Listaus perustuu markkinoiden konsensusennusteisiin ja edellä kuvattuun ennusteiden arvioon. Tyypillistä tälle joukolle on ainakin se, että ne ovat potentiaalisia käänneyhtiöitä ja tulosodotuksia on viritelty loppuvuodelle. Kun talous ajautuu taantumaan, tuloskäänteen aikaansaaminen on vaikeaa. Yleensä tuloskäänne saadaan aikaiseksi, kun myynti kääntyy nousuun. Nyt en sen varaan liikaa laskisi.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Arvopaperi-lehden Kumppaniblogissa 7.9.2012.
Kirjoitus on julkaistu Sijoitustalous-sivustolla 10.9.2012.
