Yhdysvalloissa verot nousevat vuodenvaihteessa merkittävästi. Se on uhka talouskasvulle.
Kongressin budjettitoimisto arvioi määräksi noin 600 miljardia taalaa eli neljä prosenttia kansantuotteesta. Se kääntää Yhdysvaltojen talouden suurin piirtein kahden prosentin kasvusta samankokoiseen laskuun, jonka seurauksena maailman talous kääntyy laskuun. Näin siis käy, ellei mitään tehdä.
Verojyrkänne, ”fiscal cliff”, on muotitermi, joka kuvaa edellä mainittua tapahtumaketjua.
Taustalla on presidentti Georg W. Bushin määräaikaisten verohelpotusten erääntyminen. Verojyrkänne on vuosien aikana laajentunut kattamaan kolme asiaa:
• Varsinaiset määräaikaiset verohelpotukset, jotka erääntyvät vuodenvaihteessa. Rahaa ei tosin liiku, koska veronkanto tapahtuu vasta keväällä. Tästä syystä verohelpotukset voidaan niin haluttaessa pitää voimassa takautuvasti.
• Valtion velanoton sallittu maksimimäärä saavutettaneen helmikuussa. Tuoreessa muistissa on elokuu 2011, jolloin poliittisen pelin mukaisesti korkeampi katto hyväksyttiin aivan viime hetkillä ennen katon puhkaisua. Tämä kaava toistunee tälläkin kertaa.
• Valtion kulujen leikkaukset ovat vielä täsmentämättä. Nämä tulevat tarkemmin määriteltäviksi valtionhallinnon eri osastoille kevään aikana. Voimaan astumista voidaan tarvittaessa lykätä sopivaan ajankohtaan.
Verojyrkänne onkin alkanut saada korvaavia ilmaisuja sitä mukaan, kun valkenee, että Yhdysvallat ei aja talouttaan äkkipysähdykseen. On puhuttu verorinteestä, ”fiscal slope” ja verotöyssystä ,”fiscal bump”. Vaikka taloutta ei ajeta äkkipysähdykseen, on liikkumavara kapea. Liian suuret veronkorotukset jarruttavat kasvua. Liian hidas menojen leikkaus ei tasapainota budjettia riittävästi, jotta luottamus säilyy.
Tarkkaa tasapainoilua on edessä, jotta molemmat ehdot toteutuvat. Ehkä ”verokaarre” kuvaisi haastetta pitää talous vauhdissa ajamatta kumpaankaan ojaan?
Artikkeli on julkaistu Sijoitustalous-blogissa 12.11.2012.
