Suomi on kallis maa. Yleinen hintataso on länsimaiden korkeimpia. Työn hinta sivukuluineen ja todellisia työtunteja kohti laskettuna on sekin Euroopan huippua. Sitten on vielä verokiila, joka syö leveän siivun brutto- ja nettopalkan välistä.
Vauras maa on yleensä myös korkeiden kustannusten maa, mutta Suomessa nykyinen kulutaakka alkaa olla jo vaikea kantaa. Se näkyy esimerkiksi investointien ja työpaikkojen puutteena.
Yksi merkittävä lenkki korkeiden kulujen ketjussa on julkisen talouden koko. Useampi kuin joka toinen talouden arvonlisänä tienattu euro kulkee julkisen talouden kautta. Julkisten menojen potti on reilusti yli 50 prosenttia vuotuisen bkt:n arvosta. Päivää kohti se tarkoittaa noin 300 miljoonaa euroa.
Hallituksen tuoreeseen rakenneohjelmaan on kirjattu monia julkiseen talouteen, erityisesti kuntiin liittyviä toimia. Tavoitteet ovat kunnianhimoisia, kuten niiden pitääkin olla. Kuntien tehtäviä ja velvoitteita pyritään karsimaan miljardin euron arvosta, kuntien talousohjausta tehostetaan ja julkisten palvelujen tuottavuutta nostetaan.
Jos näissä toimissa onnistutaan – mitä on syytä hartaasti toivoa – on niiden yhteisvaikutus paljon puhuttuun kestävyysvajeeseen huomattavan suuri. Valtiovarainministeriön arvio päätyy siihen, että kolmasosa kestävyysvajeesta sulaisi näillä toimilla pois.
Nykyinen hallitusohjelma linjaa yhdeksi tavoitteeksi valtionvelan bkt-osuuden kääntämisen laskuun vaalikauden aikana. Talouden tilasta ja valtion ensi vuoden budjetista on suoraan luettavissa, että velkasuhteen taittaminen jää vuoden 2015 varaan, eikä se silloinkaan ole helppoa. Suurta euromäärää en löisi vetoa sen puolesta, että velkasuhde todella alenee ensi vuodesta.
Rakenneohjelman käytännön toteutus ei korjaa valtion velkasuhdetta ensi eikä myöskään seuraavana vuonna, mutta pitemmällä ajalla koko julkisen talouden tila on saatava oleellisesti nykyistä paremmaksi.
Mitä jos seuraavaan hallitusohjelmaan asetettaisiin suoraviivaisempi, nykyhallituksen rakenneohjelmasta johdettu tavoite: julkisten menojen bkt-osuuden painaminen takaisin alle 50 prosenttiin. Jos julkisen talouden koon hallitussa jarruttamisessa onnistutaan, korjaantuvat velka- ja vajesuhteet itsestään.
Koon lisäksi vähintään yhtä tärkeää on laatu. Millaisia julkisia palveluja saisimme, jos ne tuotettaisiin fiksusti ja tehokkaasti työn organisointia ja tietotekniikkaa paremmin hyödyntämällä? Palvelujen määrää voisi jakaa uudelleen kuntien ja yritysten kesken ja laatua tulee kummankin tuottajatahon aina tavoitella. Hintalappukin voisi silloin julkisella puolella olla toisen näköinen – vaikkapa 250 miljoonaa per päivä.
>> Taloustaito
