Mediasta olen saanut käsityksen, että ekonomistikollegat pitävät päätöstä kuntaohjausjärjestelmän uudistuksesta merkittävimpänä uutena elementtinä viimeviikkoisessa hallituksen päätöksessä rakenneohjelman toimeenpanosta. Olen vahvasti samaa mieltä.
Vastedes ei olisi yhtä helppoa viedä läpi lainsäädäntöä, jossa meille toisella kädellä tarjotaan kaikkea uutta hyvää, mutta toisella vähennetään tarvittavia resursseja palvelulupauksen toteuttamiseksi. Kuntien taloudenpitoa myös tiukennetaan. Lainsäädäntöä muutetaan niin, että yksittäisen kunnan velvollisuus pitää taloutensa ”keskimäärin” tasapainossa korostuu.
On kauan ollut tiedossa, että kunta-valtiosuhde on Suomen julkisen taloudenpidon akilleenkantapää. Nyt siihen on vihdoin tulossa muutos. Päätöksen taustalla on kasvanut kriisitietoisuus, mutta päätöksenteko sai vahvaa tukea EU-tason tiukennetusta talouspolitiikan valvonnasta.
Osana sitä nimittäin edellytetään mekanismeja, joilla varmistetaan, että talouspolitiikan suunnittelu, toteutus ja seuranta ovat sektoritasolla johdonmukaisia ja samassa linjassa koko julkista taloutta koskevien tavoitteiden kanssa. Suomen hallituksen tekemässä päätöksessä on pitkälti kysymys tämän ns. ”budjettikehysdirektiivin” implementoinnista.
Jatkossa hallituksen tulee laatia kuntatalousohjelma, jossa asetetaan kuntataloudelle tasapainotavoite, päätetään toimista sen saavuttamiseksi ja seurataan toteutumista vuosittain. Ohjelmassa sovitetaan yhteen kuntien tehtävät ja velvoitteet sekä niiden rahoitus.
Tämän tukemiseksi otetaan käyttöön kehykset, joilla asetetaan rajoite valtion toimista kunnille aiheutuvien kustannusten kasvulle. Kunnille ja myös kuntayhtymille tulee tiukempi velvoite kattaa alijäämänsä kohtuullisessa ajassa. Myös palvelujen kustannusten läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta parannetaan.
Kyseessä on iso muutos – toivottavasti se ei vesity jatkovalmisteluissa. Nykyhallitus halusi osoittaa sitoutumisensa tähän uuteen, julkisen sektorin rahoitusaseman kokonaisuutta korostavaan toimintatapaan. Hallituskauden loppuun asti uusia tehtäviä annetaan kunnille vain, jos vanhoja karsitaan tai kaikki lisämenot katetaan valtion rahoilla. Jo tehtyjä päätöksiä ei kuitenkaan muuteta, vaan periaatetta sovelletaan vain uusiin hankkeisiin.
Palkansaajan kukkarossa kuntien- ja valtion talouspolitiikan koordinaation puute on näkynyt vahvasti. Valtion säästöt kanavoituvat viime kädessä kunnallisveron kiristykseen. Näin käy ensi vuonnakin. Kunnallisveron kiristys haukkaa hyvän palan palkkojen ostovoimasta. Tästäkin syystä muutos kuntatalouden ohjauksessa on enemmän kuin tervetullut.
>> Taloustaito
