Aika ajoin, erityisesti silloin kun lehdistössä revitetään otsikoita suurten johtajien ökyeläkkeistä, nousee vaatimus siitä, että pitäisi säätää eläkekatto kitkemään tällaiset kohtuuttomuudet. Onpa puoluejohtajienkin suusta kuulunut tällaisia vaatimuksia.
Ymmärrän moraalisen närkästyksen, jonka suuret eläkkeet herättävät. On kaikki syy kysyä, miksi vielä eläkeaikana joillekin hulppeita eläkkeitä, kun toiset joutuvat venyttämään senttejä? Eikö se riitä, että työssäoloaikana saavat isomman tilipussin?
Jos taivas tulisi maan päälle eläkkeelle siirtymisen hetkellä, niin tasa-arvo olisi helppo nakki. Pois jäisi itsekkyys, oman edun tavoittelu, kateus ja kauna. Entiset synnit ja ansiot olisi poispyyhitty. Sama eläke kaikille, tai kullekin tarpeidensa mukaan.
Valitettavasti emme muutu taivaskelpoisiksi kun siirrymme eläkkeelle. Olemme pohjimmiltamme samanlaisia kuin ennen eläkkeelle siirtymistä. Kun näin on, niin mihin eläkekatto johtaisi?
Tässä maanpäällisessä todellisuudessa pitää muistaa, että Suomessa vallitsee sopimuksenvapaus. Emme voi estää työntekijää ja työnantajaa sopimasta eläke-eduista. Tavallisesti tällaista sopimusta eivät laadi Matti Meikäläinen ja hänen työnantajansa. Sen sijaan ne ovat aika yleisiä isojen johtajien työsopimuksissa. Lehdistössä esiintyneet tiedot ökyeläkkeistä ovatkin suurelta osin tällaisiin sopimuksiin perustuvia, eivät lakisääteisiä. Niitä voi paheksua moraalisesti, mutta sopimusvapaudellakin on iso arvo. Yleisellä moraaliliikkeellä voidaan tietenkin vaikuttaa tällaisiin sopimuksiin niin, että ne jatkossa ovat kohtuullisempia.
Lakisääteisissä järjestelmissä eläkekatto on mahdollista toteuttaa muun muassa siten, että tietyn palkan ylittävältä osalta eläkettä ei enää kerry. Tällainen eläkepalkkakatto on muun muassa Ruotsin lakisääteisessä eläkejärjestelmässä. Tanskassa taas lakisääteinen eläketurva ei riipu ansiotasosta, vaan työvuosien määrästä.
Ei kuitenkaan pidä päätellä, että naapureissamme eläketaivas on tullut maan päälle. Lakisääteisen eläkejärjestelmän päälle on nimittäin solmittu sopimuksia, jotka tuottavat eläkettä eläkepalkkakaton ylittävien ansioiden osalta. Eläketurvan vahva ansiosidonnaisuus toteutuu siis myös Ruotsissa ja Tanskassa. Eläkekattoa ei ole kuten sitä ei ole Suomessakaan. Katto on puhkaistu sopimuksenvaraisin eläkeratkaisuin.
Siinä suhteessa eroa Suomeen on, että sopimuseläkkeiden piirissä eivät ole aivan kaikki palkansaajat ja että niiden ehdot ja etuudet poikkeavat toisistaan. On selvää, että vahvassa neuvotteluasemassa olevat ryhmät, esimerkkinä johtajat, kykenisivät Suomessa saamaan itselleen hyvänkin sopimuseläkkeen, mutta mitenkähän kävisi pätkätyöläisten? Yhden ja yhtenäisen järjestelmän piiri pitää paremmin huolta tasa-arvosta kuin monien erilaisten järjestelmien kirjo.
Muutamia vuosia sitten Sosiaali- ja terveysministeriö teetti selvityksen eläkekatosta. Siinä tuodaan esiin lukuisa joukko näkökohtia, jotka eivät puolla eläkekaton asettamista. Mutta emme ole ihan aseettomia kohtuuttomaksi katsottujen eläke-erojen edessä. Muun muassa verotuksella asiaan voidaan vaikuttaa. Uusin todiste siitä, että eläkeläisetkin ovat maan päällä, saatiin jälleen kerran, kun hallitus päätti nostaa suurten eläkkeiden verotusta. Siitä nousi iso äläkkä, eivätkä asialla näyttäneet olevan pienen eläkkeen saajat.
>> Taloustaito
