Vuonna 2005 Suomessa astui voimaan eläkeuudistus, jota on kuvattu merkittävimmäksi sitten työeläkejärjestelmän perustamisen vuonna 1962. Parin viime viikon keskustelua on hallinnut näkemys, että ”Eläkeuudistus ei ollutkaan menestystarina”, kuten Helsingin Sanomat otsikoi 27.5.
Perusteluna tälle ja muille vastaaville jutuille oli Roope Uusitalon ja Satu Nivalaisen merkittävä tutkimus, jossa todettiin eläkeuudistuksen vaikutus eläkkeellesiirtymisen myöhentymiseen aiempaa paljon arvioitua vähäisemmäksi.
Väitän kuitenkin, että vuoden 2005 uudistus on menestystarina, mutta en sillä perusteella, että yrittäisin vetää mattoa alta hyvältä tutkimukselta. Perusteluni ovat toisaalla.
Tunnettu eläketaloustieteilijä, London School of Economicsin professori Nicolas Barr arvioi Suomen eläkejärjestelmää raportissa, joka julkaistiin tämän vuoden tammikuussa. Barrin (ja sille rinnakkaisen Keith Ambachtsheerin arvio Suomen eläkejärjestelmän instituutiorakenteesta ja hallinnosta) on julkaistu Eläketurvakeskuksen sivuilla.
Barrin arvio on hyvin myönteinen: järjestelmällämme on monia vahvuuksia. Ongelmiakin hän löysi, ja niistä keskeisimmät kiteytyvät siihen, miten sopeudutaan elinajan oletettuun jatkuvaan pitenemiseen.
Jos Barr olisi arvioinut vuoden 2004 eläkejärjestelmää, arvio olisi ollut hyvin kriittinen, kenties jopa murskaava.
Mitä 2005 uudistuksessa sitten tehtiin, joka tyydytti tätä huippuekonomistia? Vaikka Barr ei kysymystä suoranaisesti pohdi, niin hänen lähtökohtiensa ja arvionsa perustella voidaan tehdä neljä keskeistä päätelmää:
Vuoden 2004 eläkejärjestelmässä eläke määräytyi viimeisten vuosien ansioiden perustella. Vuoden 2005 uudistuksessa kaikki ansiot 18 vuoden iästä alkaen vaikuttavat eläkkeeseen, ja samasta iästä aletaan maksaa myös ansioihin perustuvia työeläkemaksuja. Piste uudistukselle.
Toinen piste uudistukselle tulee joustavan vanhuuseläkeiän säätämisestä: aiempi 65 vuoden kaavamainen vanhuuseläkeikä on korvautunut mahdollisuudella siirtyä eläkkeelle 63 – 68 vuoden iässä.
Kolmas piste uudistukselle siitä, että siinä viimeisteltiin jo 1990-luvulla aloitettu julkisten ja yksityisalojen eläkeoikeuksien yhtenäistäminen. Tämä on maailmalla harvinaista herkkua. Työntekijän ei tarvitse työpaikkaa vaihtaessaan miettiä, mikä vaikutus tällä on eläke-etuihin.
Neljäs piste: 2005 uudistuksessa luotiin mekanismi, joka automaattisesti poistaa eliniän pidentymisestä johtuvan eläkemenojen kasvun.
Tähän Barr tosin liittää pitkän miinuksen siksi, että seurauksena saattaa olla eläkkeiden tason aleneminen suhteessa ansiotasoon. Barr sanoo, että ihmiset ovat taipuvaisia lyhytnäköisyyteen, eli siirtyvät eläkkeelle ensimmäisen mahdollisuuden tullen ajattelematta valintansa seurauksia eläkevuosiensa toimeentulon kannalta.
Siksi hän haluaisi sitoa eläkkeellesiirtymisiän elinajan pidentymiseen, eli pakottaa nämä lyhytnäköiset ihmiset olemaan töissä aiempaa pidempään ja siten turvaamaan eläkkeidensä tason. Tätä keskustelua paraikaa käydään Suomessa, ja alussa mainittu tutkimus tuo kysymyksen pohtimiseen lisävalaistusta.
Vuoden 2005 eläkeuudistus on tästä miinuksesta huolimatta menestystarina. Miinus voidaan korjata muutoksin, joista tullaan sopimaan vuoden 2017 alussa voimaan tulevassa eläkeuudistuksessa.
.
>> Taloustaito
