On noloa olla rahaton ja samalla paheksuttavaa kieriskellä rahassa. Rahasta puhuminenkin on melko epäilyttävää. Kuitenkin kyseessä on vaihdon väline, jota kaikki käyttävät. Kuinka lasten olisi tarkoitus oppia hallitsemaan tämä salainen instrumentti?
Vietin joulupyhät amerikkalaisessa pikkukaupungissa. Leikkipuiston vieressä oli lasten tiedekeskus. Sieltä löytyi uusi näyttely, ”Moneyville”. Moneyvillessä sai leikkiä olevansa pankkiiri tai kauppias, pelata osakemarkkinapeliä ja tulostaa omia seteleitä. Erilaiset tietokonepelit opastivat kuinka säästäminen kannattaa aloittaa aikaisin ja ostoksia ei tule tehdä luotolla.
Suosituin leikkipiste oli budjetointivaaka. Yhdellä puolella oli vakiokokoinen rahapussi, perheen tulot. Toiselle puolelle valittiin kuluja kuvastavia erikokoisia palikoita. Asuminen, auto, ruokaostokset, lelut, säästäminen, terveydenhuolto ja matkustaminen pääsivät meillä mukaan. Kakkostalo, musiikki, harrastukset, tietokoneet ja vaatteet olivat pois jätettyjen joukossa. Keskellä vaakaa sijaitseva nuoli näytti, olivatko valinnat tasapainossa. Nerokkaan yksinkertainen leikki, joka sopisi mainiosti talouden tasapainottamisen kanssa kamppaileville amerikkalaisille poliitikoillekin.
Usein me aikuiset mietimme ihan liikaa. Lapset suhtautuivat Moneyvillen rahaleikkiin uteliaan mutkattomasti. Jos haluaa ostaa ruokaa, pitää olla rahaa. Jos tulopuolella on tietyn kokoinen säkki rahaa, ei menoja voi olla sen enempää.
Tosielämää on kiva harjoitella leikin varjolla. Itse viihdyin osakemarkkinapelin ääressä. Härkä ja karhu kertoivat uutisia ja ruudulle tuli yrityskohtaisia lisätietoja. Kyllä se sijoittaminen on kivaa. Toivottavasti tällaisia leikkikeskuksia nähdään jatkossa lähempänäkin.
Kirjoitus on julkaistu Pörssisäätiön blogissa 13.1.2012
