Kun Ruotsi ja Portugali karsivat pääsystä jalkapallon MM-kisoihin, Zlatan Ibrahimovic ja Cristiano Ronaldo tekivät kahdestaan kuusi maalia seitsemästä. Kun Lionel Messi on kentällä, Barcelona voittaa.
Urheilussa huippuyksilö voi olla joukkueelleen ratkaisevan tärkeä. Se jotenkin perustelee heidän järjettömän suuria palkkioitaan.
*** Yritysjohtajiksi ei rekrytoida tällaisia poikkeusyksilöitä. Heidät karsitaan riskityyppeinä viimeistään psykologisissa testeissä. Jos joku Steve Jobs menee läpi, se on vahinko eikä päämäärä.
Yritysjohtaja rekrytoidaan, kun edeltäjä on lähtenyt tai saanut potkut. Yritykseen harvoin ostetaan kilpailijan ykkösnimi, kuten urheilussa voi tapahtua. Pikemmin joku omasta talosta tai toisen firman alemman tason johtaja, joka haluaa urallaan eteenpäin. Tai joku muualta aiemmin potkittu.
*** Miten valittavan palkka määritellään?
Ei suinkaan tarpeen mukaan. Ei lasketa, montako lasta on elätettävänä ja paljonko on asuntovelkaa. Eihän sillä tavoin määritetä meidän muidenkaan palkkaa.
Palkkaa verrataan muihin, edeltäjään, aikaisempaan palkkaan. Vertailua tukee konsultti, jonka intressinä luonnollisesti on korottaa palkkatasoa.
Palkka on ennen kaikkea arvostuksen mitta. Siksi ollaan ikuisessa kasvun kierteessä, jos ei sitä tietoisesti panna poikki.
Jos avoimessa neuvottelutilanteessa tarjotaan edeltäjää selkeästi alempaa palkkaa ja etuisuuksia, se on viesti siihen suuntaan, että emme oikeastaan haluakaan sinua, mutta kun ei nyt parempaakaan sattunut kohdalle.
Siksi, jos oikeasti – eikä vain hurskaissa juhlapuheissa – halutaan rauhoittaa johtajapalkkojen loputon kasvukierre, tarvitaan selkeä yleislinjaus.
Suomen Pankin pankkivaltuuston puheenjohtaja Ben Zyskowicz on arvioinut, että valtiolla ja eläkeyhtiöillä on niin vahva omistaja-asema Helsingin pörssissä, että jos ne päättävät jotain palkitsemisen periaatteista, se vääjäämättä valuu läpi koko kentän.
Toimiva linjaus voisi kohdistua nimenomaan uusiin rekrytointeihin. Se toisi selkänojaa yhtiöiden päättäjille: ”Tämä on omistajien määräämä taso, jota emme voi ylittää, ota tai jätä.” Veikkaan, että yhdenkään kyvykkään johtajan palkkaaminen ei kaatuisi tähän.
*** Sen sijaan pörssiyhtiöitä ei voi pakottaa mihinkään palkkakattoihin. Yleisten palkanalennusten vaatiminen on hurskastelua – myös johtajien kohdalla. Sovittu mikä sovittu ja katseet eteenpäin. Mutta aina kun uusia palkataan ja uusista bonuksista päätetään, ollaan korostetun pidättyväisiä.
Poikkeuksia on tietysti. Ei Suomesta voi määrittää kansainvälisiä palkkatasoja. Mutta jos lähtökohtana on pidättyväisyys ja poikkeukset siitä avoimesti perusteltava, ollaan aika pian terveemmällä pohjalla. Johtajien kiertonopeus on niin suuri, että muutoksia ei tarvitse pitkään odottaa.
Kirjoittaja on Taloustaidon päätoimittaja
>> Taloustaito
