Ratkaisu akuuttiin budjettikriisiin saatiin eilen yllättävänkin ripeästi, kun republikaanit eivät enää halunneet jatkaa heille yhä piinallisemmaksi käynyttä toivotonta taistelua.
Näytelmä tosin jatkuu. Tilalle saatiin jälleen pitkä liuta uusia takarajoja. Joulukuun puoleenväliin mennessä pitäisi saada aikaan sopua alijäämää leikkaavista toimista. Määrärahoja liittovaltion toiminnalle myönnettiin tammikuun puoleenväliin ja velkakatto jäädytettiin helmikuun alkuun. Todellinen aikaraja, jolloin velkakattoa ehdottomasti pitää nostaa konkurssin ehkäisemiseksi, on sitten joskus vielä myöhemmin.
Minä en kuitenkaan näe suurta syytä kiinnittää kovin paljon huomiota tähän teatteriin. Kaikista hälyttävistä otsikoista huolimatta rahoitusmarkkinat ottivat tämän syksyn farssin kohtuullisen rauhallisesti. Seuraavalla kerralla rahoitusmarkkinat ottavat todennäköisesti näytelmän vielä rauhallisemmin, kun jälleen kerran on nähty, että viime hetkellä kuitenkin päästään jonkinlaiseen sopuun.
Voitaisiin myös toivoa, että hiljalleen poliitikotkin ottaisivat opiksi ja säästäisivät meitä tällaisilta näytelmiltä. Heidänkin pitäisi jo tietää, mikä lopputulos tulee olemaan. Se voi kuitenkin olla liikaa toivottu.
Mitä tulee joulukuun neuvotteluihin alijäämää vähentävistä toimista, en pidätä henkeäni. Jos joku uskoo olevan mahdollista, että republikaanit ja demokraatit pääsevät johonkin merkittävään tulokseen, haluaisin mielelläni kuulla perustelut.
Mutta, mutta eihän kriisejä loputtomiin voida ratkaista velkakattoa nostamalla, moni varmasti protestoi (viimeksi minulle Ylen toimittaja eilen). Jossain vaiheessa poliitikkojen pitää ryhdistäytyä ja pysäyttää velan kasvu.
Toki Yhdysvaltain talouspolitiikassa olisi parantamisen varaa. Millään katastrofikurssilla maan julkinen talous ei kuitenkaan ole. Velkakatto on täysin keinotekoinen poliittinen rajoite.
Ensinnäkin, en näe mitään estettä sille, että USA:n julkinen velka jatkaa kasvuaan, jollei ikuisesti niin ainakin niin kauan kuin liittovaltio on olemassa. USA:ssa ja maailmalla on paljon sijoittajia, jotka haluavat pitää osan rahoistaan USA:n valtionlainoissa. Jollei liittovaltio omalla toimillaan (esimerkiksi jättämällä velkojen takaisinmaksua hoitamatta) muserra tätä kiinnostusta, niin jatkuvan vaurastumisen ja inflaation myötä dollarimäärä, jota halutaan pitää valtionlainoissa, kasvaa.
Tietysti on raja sille, kuinka ripeästi velkaa voidaan kasvattaa. Viime vuosien kriisit ovat kasvattaneet kiinnostusta sijoittaa valtionlainoihin, ja siten mahdollistaneet suuren alijäämän rahoittamiseen ilman ongelmia. Kiinnostus hiipuu, kun talous toipuu ja uskalletaan jälleen sijoittaa riskipitoisempiin sijoituskohteisiin.
Kaiken poliittisen riitelyn varjossa USA:n valtava budjettialijäämä on ripeästi pienentynyt viime vuosina. Veronkorotukset, sovitut budjettileikkaukset ja talouden elpyminen ovat yhdessä saaneet alijäämän supistumaan.
Myös USA:n ulkoinen alijäämä, vaihtotasevaje, on finanssikriisiä edeltäviltä huipuiltaan puolittunut. Yhdysvallat ovat siten yhä vähemmän riippuvainen muun maailman halukkuudesta sijoittaa jenkkilään.
>> Taloustaito
