Haluan uskoa, että Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne toimi vilpittömästi ja tunteella, kun hän ehdotti, että pääomatulot on saatava kunnallisverotuksen piiriin. Työmarkkinajohtajalta ei välttämättä voi vaatia kovin syvällistä verotuksen tuntemusta.
Sen sijaan ne kokeneet kansanedustajat, jotka ovat rientäneet ratsastamaan tällä ajatuksella, syyllistyvät lievää törkeämpään populismiin. He tietävät hyvin, mitä kuntien pääomaverosta seuraisi. Tai jos eivät tiedä, miten he mahtavat hallita muut tärkeimpiin työtehtäviinsä liittyvät asiat?
***
Miksi sitten kuntien pääomavero on erittäin epäoikeudenmukainen ja kuntien talouden kannalta suorastaan tappava ajatus?
Otetaanpa esimerkiksi viime vuoden tulokuningatar Leena Niemistö. Hän on elämänsä aikana kuluttanut kymmenien, jos ei satojen eri kuntien erilaisia palveluja ja infrastruktuuria. Tulevien vuosien kuluessa hän astelee vielä ties kuinka monien kuntien kaduilla, ja on niiden palvelujen piirissä.
Miksi ihmeessä juuri hänen nykyisen kotikuntansa pitäisi saada juuri tänä vuonna lottovoitto ja kaikkien muiden kuntien jäädä osattomiksi?
***
Toiseksi. Suurten pääomatulojen saajat asuvat yleensä kaikkein vauraimmissa kunnissa. Kunnallinen pääomavero korostaisi kuntien eriarvoisuutta entisestään. Kauniaisissa veroprosentti putoaisi entistä alemmaksi ja syrjäseudun kunnissa korotustarve vain kasvaisi.
Kaupunkiseuduilla kilpailu äveriäimmistä asukkaista vain kiihtyisi. Onko todella niin, että esimerkiksi kärkkäimmin Rinteen ehdotusta kannattamaan rientänyt kansanedustaja Jouko Skinnari haluaisi edistää kaikkea tätä kehitystä?
***
Kolmanneksi. Kuntien talouden kannalta kuitenkin kaikkein vaarallisinta olisi pääomaverotulojen vuosittainen jyrkkä vaihtelu. Kuten olemme verotilastoista nähneet, koko valtakunnan tasolla pääomatulot ja –verot vaihtelevat vuodesta toiseen voimakkaasti.
Tämä on pientä siihen verrattuna, mitä tapahtuisi kunnissa, joiden verotulopotti tulisi hyvin riippuvaiseksi yksittäisistä henkilöistä. Kun Supercellin Ilkka Paananen myy omistuksiaan, se olisi jättipotti yhdelle kunnalle yhtenä vuotena. Entä vuotta myöhemmin? Entä naapurikunta?
Tai kun joku isorikas osakeporho muuttaa pikkukunnasta toiseen?
Kaikki nämä vaikutukset tuppaavat kasaantumaan. Niinpä yhtenä vuonna jossain kunnassa tulee pääomaverotuloja ovista ja ikkunoista, mutta seuraavana vuonna edessä on äkkipysähdys. Ei kuntien palveluita voi hoitaa tällaisella epämääräisellä tulovirralla.
Täytyy muistaa, että kuntien päätöksenteossa ei ole tapana pihtailla ja säästää rahoja pahan päivän varalle. Etsipä kunnanvaltuustossa enemmistö ehdotukselle, että laitetaan nämä taivaalta tupsahtaneet miljoonat nyt vain pankkiin eikä vanhustentalon remonttiin tai johonkin muuhun niistä tuhansista tarpeista, joita mielessä on.
Tämä ilmiö koettiin vuosituhannen vaihteessa esimerkiksi silloisissa Salon seudun kunnissa, kun nokialaisten optiomiljoonista herutettiin kunnallisverot. Hetken taisi tuntua, että siellä ollaan tästä ikuisuuteen upporikkaita. Arki on sittemmin tullut valitettavan ankarana vastaan.
***
Valtiolla on isot puskurit, joilla kestää suhdannevaihtelut. Valtio ei myöskään ole riippuvainen yksittäisten veronmaksajien liikkeistä. Siksi on jatkossakin järkevää, että pääomaverot kerätään valtiolle ja valtio sitten jakaa niitä kunnille eteenpäin valtionapuina.
Kokeneet kansanedustajat tietävät kaiken tämän oikein hyvin. Silti populismin seireenilaulut ovat niin vaikuttavia, että he rientävät antamaan kannatuksensa tai vähintään ”pitäisi vakavasti harkita” –lausuntoja, kun toimittajat heitä hiukan kysymyksillään kutkuttavat.
>> Taloustaito
