Suomalaisten ruokavalio on entistä rasvaisempi. Pannussa tirisee voi ja kastikkeeseen lorahtaa kermaa. Leipää ja pastaa syömme vähemmän kuin jokunen vuosi sitten.
Viikko sitten esitelty Finravinto 2012 -tutkimus kertoo karua tarinaa ruokatavoistamme. Sekä kovan, tyydyttyneen rasvan että pehmeän, tyydyttymättömän rasvan saanti on lisääntynyt. Kuitua ja folaattia saamme liian vähän, suolaa ja sokeria kuluu liikaa.
Jotain hyvää tuloksistakin sentään löytyy. D-vitamiinin saanti on parantunut. Tosin sopivasta määrästä saa oitis kinan aikaiseksi (pohjoismainen suositus yli 2-vuotiaille on nyt 10 mikrogrammaa vuorokaudessa). Useimpia vitamiineja ja kivennäisaineita saamme ruuasta riittävästi. Kalan, kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö on lisääntynyt.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylijohtaja Erkki Virtanen sanoo FINRISKI 2012 -tulosten vahvistavan arviota siitä, että huolet suomalaisten kolesterolin ja verenpaineen osalta todella liittyvät kovan rasvan ja suolan saannin lisääntymiseen. Hiilihydraattien saannin väheneminen näyttää kohdistuneen runsaasti kuitua sisältäviin ruokiin kuten ruisleipään eikä sokeriin, mikä ei suotuisaa kokonaisravitsemuksen kannalta.
Uutta tammikuussa ilmestyvää suomalaista ravitsemussuositusta odotellessa voisi terve aikuinen ottaa omaksi ohjenuorakseen kohtuuden. Kohtuutta ruokalautasella kuvaa mielestäni oivallisesti ruotsin kielen sana ”lagom”. Kun lautasella on sopivasti sitä, tätä ja tuota, voi todennäköisesti paremmin, oli oma ruokasuuntaus mikä tahansa.
Lagom-ajatusmaailma ei ole liian tiukkapiponen. Sitä ei tosiaankaan kuvaa muistini syövereihin painunut ravitsemusasiantuntijan ohje lusikkaleipään langenneelle naiselle: syö lusikkaleivästä vain puolet. Siis haloo, jos syödään yksi lusikkaleipä, syödään koko pikkuleipä tai sitten ei syödä edes sitä ensimmäistä.
