Jaksoin vahtia osakkeiden päivittäisiä kurssivaihteluita lähes ensimmäiset kymmenen vuotta sijoitusurastani. Sitten maltoin istahtaa hetkeksi aloilleni ja lukea Grahamia, Fisheriä ja Buffettia – viimeksi mainittua selvästi eniten. Kenties keskeisin Warren Buffettilta omaksumani sijoitusoppi liittyy ymmärrykseen siitä, että ennemmin tai myöhemmin osakkeenomistajan rahamääräinen tuotto määräytyy alituisen pörssikurssin ailahtelun sijaan yhtiön tosiasiallisesta menestyksestä pyrkimyksessään kasvattaa todellisen liiketoimintansa voittokertymää.
Havahduttuani tarkastelemaan markkinahintojen sijaan yhtiön nettotulosta ja sen muutosta ymmärsin, että eilisen, tämän päivän tai edes huomisen kurssiliikkeillä ei ole mainittavaa vaikutusta yhtiön tosiasialliseen arvoon ja voitontuottamiskykyyn. Pörssi ei ole sama asia kuin reaalimaailma: nykyään näen osakehintojen vaihtelut mahdollistajina, enkä suinkaan sijoituspäätöksiä ohjaavina tekijöinä.
Yhteinen perspektiivini Buffettin kanssa ulottuu myös osakkeen riskitason arviointiin: en mittaa enää sijoitustoiminnan tulosta lyhytjänteisellä tuottokehityksellä salkun markkina-arvossa. Arvopaperimarkkinat kertovat lyhyellä aikavälillä minulle vain sen, paljonko saan taskuuni välittömästi vaihtaessani yhden osakkeen käteiseksi rahaksi.
Pidän selvänä, että yksittäisen pörssipäivän kaupankäyntikurssi ei kuvaa välttämättä lainkaan pörssiyhtiön pitkän aikavälin arvoa eli osingonmaksupotentiaalia. Kyseinen potentiaali liittyy kiinteästi aiemmin mainitsemaani nettotulokseen, koska osinkoa on mahdotonta jakaa tappiollisesta liiketoiminnasta – ainakaan pidemmän päälle kestävällä tavalla. Osinko on mielestäni kaikki kaikessa sijoittajalle, joka omistaa yhtiötä taloussuhdanteiden yli spekuloimatta lyhyen aikavälin hintamuutoksilla.
Perinteisesti yksittäisen osakkeen ja kokonaisen sijoitussalkun riskiä mitataan sijoitustuottojen keskihajonnalla. Näkökulma on erityisen korostunut rahoitustieteellisissä malleissa ja tunnusluvuissa, joissa analyysi lähtee liikkeelle yleensä suoraviivaisesti arvopaperin menneisyyden tuottovaihtelusta. Käytännössä perinteisen näkökulman riskiprofiili muodostuu osakkeen tai kokonaisen salkun alttiudesta lyhyen aikavälin hintamuutoksille. Tulkintaohje on yleensä varsin yksinkertainen: Mitä enemmän sijoitusinstrumentin tuotto heilahtelee, sitä enemmän sijoittajat katsovat arvopaperin sisältävän riskiä.
Buffett sai minut muuttamaan ajatusmaailmaani tämän suhteen. Henkilökohtaisesti olen tänään sitä mieltä, että pitkän aikavälin kärsivällinen metsästäjä voi hylätä edellä kuvatun riskimääritelmän. Kuvitellaan esimerkiksi tilanne, jossa pörssi suljettaisiin hyvin pitkäksi aikaa: Olisivatko osakeomistukset tuolloin muka riskittömiä, kun niiden tuottokehitykset eivät vaihtelisi jatkuvasti päiväkohtaisen laumakäyttäytymisen ja markkinoiden uutisvirran mukana?
Mielestäni pitkäjänteisellä sijoittajalla on vain yksi järkevä lähestymistapa osakeriskiin. Kyse on yhtiökohtaisen - ei osakekohtaisen - kehityksen tarkastelusta: jos pörssiä ei olisi olemassakaan, kannattaisi sijoittajan lähtökohtaisesti suunnata katseensa esimerkiksi yhtiön myynnin ja voittojen kasvuun sekä kohennukseen liikevoittomarginaalissa.
Menestyvän sijoittajan ei edellä esitettyyn viitaten kannata tehdä minkäänlaista pesäeroa arvostaessaan listattuja ja listaamattomia yhtiöitä. Molempien osakeyhtiömuotojen – julkisten ja yksityisten – osalta osakesijoittajan tuoton ratkaisee viime kädessä yhtiökohtainen oman pääoman tuotto, joka kuvaa yhtiön itsensä aikaansaamaa tuottoa yritystoimintaan sijoitetulle, osakkeenomistajia varten korvamerkitylle varallisuudelle. Tämän varallisuuserän tuottokehitys ei useimmissa tapauksissa ole lainkaan riippuvainen yhtiön pörssikurssin kehityksestä.
Sisäistin kyseisen ajatusmallin vasta siirryttyäni rahoitusalan työtehtäviin: pörssissä osakekaupan osapuolina ovat lähes aina sijoittajat, eikä suinkaan itse pörssiyhtiö (pl. omien osakkeiden ostot). Miten siis esimerkiksi sinun tai minun osakekauppani voisivat vaikuttaa itse pörssiyhtiön arjessa kertyvään nettotulokseen?
Listasin edellä muutaman tunnusluvun tuloslaskelmasta yhtiökohtaisella tasolla. Uskon vakaasti, että näiden indikaattoreiden kehitys määrittää pitkällä aikavälillä osakesijoittajan tuottoa hyvin voimakkaasti – ja juuri siksi myös niiden heikko kehitys on pitkällä aikavälillä kärsivällisen osakkeenomistajan merkittävin riskitekijä. Jos pörssiyhtiö ei kykene kasvattamaan osakekohtaisia voittojaan, ei myöskään yhtiön osakekohtaisella osingonmaksukyvyllä ole edellytyksiä kohentua syklin yli. Ja tästä päästäänkin aasinsillalla kenties siihen sijoittajan näkökulmasta katsottuna kaikista olennaisimpaan: osakkeen todellinen arvo vastaa yhtiön tulevaisuudessa maksamien osinkojen nykyarvoa.
Oikeastaan edellä kuvatussa pitkäjänteisen sijoittajan tarkastelutavassa ei ole mitään vallankumouksellista. Idea ei ole suinkaan omani, vaikka olenkin käsitellyt näkökulmaa yli 200 sivun verran sijoituskirjassani Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen. Mielestäni pörssiyhtiöstä itsestään käsin liikkeelle lähtevä analyysinäkökulma on kuitenkin kokenut inflaation päivittäisessä, uutistulvan ja markkinapsykologian täyttämässä sijoitusarjessa.
Palatkaamme siis perusteisiin: yhtiön arvo määritetään samalla tavalla riippumatta siitä, onko yhtiö pörssinoteerattu vai ei. Kärsivällisen metsästäjän tapauksessa osakesijoituksen riski ei ole suoraviivaisesti sama asia kuin osakkeen markkinahinnan muutosalttius arvopaperipörssissä. Tärkeintä on, että yhtiö kykenee kasvattamaan voitonjakoaan matalalla riskitasolla, suurella todennäköisyydellä ja inflaatiovauhtia nopeammin.
Kertauksena: Osakkeen lyhyen aikavälin kurssimuutos ei ole pitkäjänteisen sijoittajan näkökulmasta relevantti riskimittari. Sen sijaan yhtiön harjoittaman osingonjaon muutos pitkällä aikavälillä on, kuten Warren Buffett asian erinomaisesti ilmaisee:
”Charlie and I let our marketable securities tell us by their operating results – not by their daily, or even yearly, price quotations – whether our investments are successful. The market may ignore business success for a while, but it eventually will confirm it.”
Osakekurssilla ei ole edes pitkällä aikavälillä nousuedellytyksiä, jos yhtiö ei tuota omistajilleen lainkaan voittoa. Kurssikäyrän lyhyen aikavälin värähtely perustuu muiden sijoittajien tekemiin spekulatiivisiin kauppoihin mahdollisesta muutoksesta yhtiön tulevaisuuden osingonmaksukyvyssä. Pitkäjänteinen sijoittaja voittaa sekä rahaa että aikaa, kun hän valitsee salkkuunsa kestävän kilpailuedun laatuyhtiöitä ja malttaa sen jälkeen istua tukevasti omistuksensa päällä vuosi toisensa jälkeen nousevassa osinkosateessa. Vain ja ainoastaan pörssiyhtiön osakekohtaisen osingonjaon muutos dominoi osakekurssin kohtaloa jo muutamaa vuotta pidemmällä tähtäimellä.
Unohtakaamme siis huolet kurssikäyrästä!
Kirjoitus on julkaistu 2.2.2013 Nordnetblogissa. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju). Kirjoittaja on julkaissut sijoituskirjan Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen.
>> Taloustaito
