Suomalaisten sijoittajien salkuissa on iso aukko. Sitä voisi kutsua vaikkapa nimellä ”maailma”. Aukolle on monta selitystä, muttei mikään niistä ole erityisen vakuuttava.
Rahastoihin ja osakkeisiin varojaan sijoittavat korostavat tyypillisesti lähellä olevia maita. Niin tekevät suomalaisetkin. Suorat osakesijoitukset tehdään Suomessa lähes täysin Helsingin pörssin osakkeisiin. Myös osakerahastoissa Suomi on merkittävässä roolissa, mutta yhtä lailla Eurooppa ja Venäjä ovat suomalaisissa rahastosalkuissa edustettuina selvästi suuremmalla painolla kuin mikä on niiden rooli maailman pörssipääomasta.
Lähimaiden lisäksi suomalaisilla on erittäin korkeat panokset suhteessa muihin omistuksiinsa niin sanotuissa kehittyvissä maissa. Venäjän lisäksi niin Brasiliaan, Intiaan kuin Kiinaankin on laitettu rahoja, samoin eksotiikkaa on etsitty esimerkiksi Thaimaasta. Ja sijoittaapa yksi tämän vuoden suosituimmista rahastoista Morningstarin sivustolla Afrikkaan.
Korostamme siis toisaalta meitä lähellä olevia maita, toisaalta kasvupotentiaaliltaan vahvoja maita.
Mitä siihen väliin jää? Mietitäänpäs. Kirjoitan tätä Yhdysvalloissa kotipaikkaansa pitävän yhtiön tietokoneella. Ikkunani ohittaa japanilainen suosittu auto. Taukotilasta saisin jenkkifirman kolajuomaa. Kalifornialaista suunnittelua oleva puhelimeni piippaa. Naapurihuoneessa taas puhutaan korealaiseen kännykkään. En luettele näitä yhtiötä (Dell, Toyota, CocaCola/Pepsi, Apple, Samsung) sen vuoksi, että uskoisin niiden olevan parempia sijoituksia kuin suomalaisten suosikkimaiden. Mutta ei ole hallussani varmaa tietoa siitäkään, että ne olisivat merkittävästi huonompia.
Jos vastaväite on, että Japani ja Yhdysvallat eivät kasva, se ei vie pitkälle. Tutkimus ei tue sitä väittämää, että korkeamman talouskasvun maista saisi parempia pörssituottoja.
Tietenkin tuttuus tuo turvaa. Mutta se on valitettavan usein valheellista. Emme varmasti tekisi hallaa salkuillemme, jos suhtautuisimme vähemmän nurkkapatrioottisesti siihen, mistä tulevat tuotot löytyvät.
Yksinkertaisin tapa olla ottamatta kantaa maa- ja sektorivalintaan, on ostaa maailman pörssi-indeksiä seuraavaa rahastoa, tai rahastoa, joka sijoittaa globaalisti mutta pyrkii voittamaan maailman pörssi-indeksin kuten MSCI World (kehittyneet maat) tai MSCI AC World Index (AC=All-Country, joka sisältää myös hieman kehittyvien maiden osakkeita).
Tällaiset rahastot näyttävät paperilla helposti tylsiltä, koska niiden heilunta on vähäisempää kuin maarahastojen. Siten ne jäävät jälkeen nopeimmin nousevista rahastoista, kun markkinoilla noustaan. Mutta koska maailma-rahastot tuovat sijoittajalle globaalien markkinoiden keskimääräisen tuoton, on aina liuta maita ja alueita, jotka pärjäävät niitä huonommin.
Kun katsoo suomalaisten rahasto-omistuksia, tällaisten rahastojen käyttö on vielä varsin vähäistä. Nordealla on suuri globaali rahasto Maailma, mutta sen takana on hiljaista. Esimerkiksi OP:n asiakkaat ovat ostaneet OP-Maailmaa vähemmän kuin talon Venäjä-rahastoa.
Koko maailmaan sijoittavan rahaston omistaminen ei tarkoita, ettei voisi tehdä henkilökohtaisia painotuksia. Mutta maailma-rahasto on toimiva peruspilari, jonka päälle voi ottaa maa-, sektori- ja yhtiökohtaista riskiä. Eikä globaalia hajautusta tarvitse välttämättä kannata tehdä globaalin rahaston avulla: jos sijoittajalla on jo tuhti nippu suomalaisia osakkeita tai esimerkiksi vahva Eurooppa-paino, silloin voi olla mielekkäintä tasata salkkua hankkimalla esimerkiksi Yhdysvaltoihin ja Aasiaan sijoittavia rahastoja.
>> Taloustaito
