On hyvä, että Suomen liikenteen verotusta selvitetään kokonaisuutena. Silti en pidä ollenkaan hyvänä Jorma Ollilan työryhmän ehdotusta, että se joskus 2020-luvulla perustuisi vain satelliittiseurannalla mitattuihin kilometreihin.
Isoveli valvoo meitä jo niin, ettei yhtään turhaa uutta järjestelmää pitäisi rakentaa. Varsinkin, jos kalliilla ja monimutkaisella korvattaisiin yksinkertaisempi tapa kerätä veroja.Esitellyssä mallissa kilometrillä olisi kaksi hintaa. Siellä missä suurin osa ihmisistä asuu, ajaminen olisi tuplasti kalliimpaa kuin siellä, missä koteja on harvassa.
Eli samanpituinen mökkimatka olisi erihintainen riippuen siitä, mistä lähtee ja mitä valtatietä ajaa. Sen sijaan kilometrin hinta ei riippuisi lainkaan siitä, millaisella hummerilla sattuu kulkemaan.
***
En puutu nyt liikenneverojen tasoon. Se on eri keskustelu. Puhun pelkästään rakenteesta.
Kaikilla verotusmuodoilla on hyvät ja huonot puolensa. Pitäisi edistää hyvää ympäristöä, sujuvaa liikkumista ja olla jotenkin myös tasapuolisia.
Auton oston verotuksessa on paljon huonoja puolia. Toisaalta kun hintaan on kytketty ympäristötekijä, vero on erittäin voimakkaasti ohjannut uusien autojen kauppaa vähäpäästöiseen suuntaan.
***
Auton omistamisen verotuksesta on ehkä vaikein löytää hyviä puolia. Vero on sama riippumatta siitä, seisooko auto tallissa.
Sen sijaan polttoainevero on ympäristöverona varsin toimiva. Mitä enemmän ajaa, sitä enemmän maksaa. Mitä kuluttavammalla ajaa, sitä enemmän maksaa.
Vähälle huomiolle on jäänyt, että kaupungeissa bensavero on jo nyt maaseutuun verrattu noin 1,5-kertainen. Tämä ero on pienellä kirjoitettu automainosten alle, kun on erikseen laskettu kulutus kaupunkiajossa ja maantiellä.
Ja selvähän se on, että bensaa kuluu eniten, kun nytkyttää jossain pääkaupunkiseudun työmatkaruuhkassa.
***
Jos minä saisin muuttaa liikenneverotuksen rakennetta, siirtäisin painopistettä entistä enemmän ostosta ja omistamisesta polttoaineen kulutuksen suuntaan. En silti ehkä lakkauttaisi osto- ja omistusveroja ihan kokonaan.
Kolmesta hanasta kerätty vero kohdistuu yleensä ihmisiin tasapuolisemmin kuin jos sama verotuotto puristetaan yhdestä kohteesta. Ei mikään malli silti millimetrintarkasti ole oikeudenmukainen.
Työ- ja työssäkäyntimatkojen osalta meillä on kilometrirahat ja matkavähennykset käytössä, ja niissä huomioidaan kulloinenkin vero- ja hintataso. Painotus polttoaineveroon tuntuisikin eniten niiden kukkarossa, jotka muissa kuin työasioissa joutuvat jatkuvasti ajamaan pitkiä matkoja. Säästöä saisivat eniten ne autonomistajat, jotka tekevät pääosan matkoistaan julkisilla.
>> Taloustaito
