Miksi juuri kukaan ei enää puhu työllisyyden parantamisesta? Sen sijaan lähes kaikki puhuvat työurien pidentämisestä, kuten on totuttu kuulemaan, alusta, keskeltä ja lopusta.
Mutta eikö kyse ole samasta asiasta, eli ero on vain siinä, miten asia ilmaistaan? Ei. Ihan näin helpolla ei ongelmasta päästä.
Työllisyyden parantamispuhe vie ajatukset siihen, että työpaikkoja pitäisi olla tarjolla. Työllisyyttä parannetaan luomalla uusia työpaikkoja, työvoiman ulkopuolella oleville ja työttömille mahdollisuuksia päästä työhön. Kun puhutaan työllisyyden parantamisesta, katse ja toimenpiteet kohdistuvat siten työvoiman kysynnän elvyttämiseen.
Työurien pidentäminen johtaa sen sijaan ajatukset työvoiman tarjonnan lisäämiseen. Sen keinot ovat yleisesti tunnettuja: nopeammin koulun penkiltä sorvin ääreen, kotiäidit töihin ja eläkeikä ylös. Toki on muitakin vähemmän krouveja keinoja, kuten työelämän ja työhyvinvoinnin kehittäminen niin, että työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus alenisi entistä voimakkaammin ja ihmiset vapaaehtoisesti jatkaisivat töissä 63 ikävuoden täyttämisen jälkeen.
Pääajatuksena työurien pidentämispuheessa on se, että erilaisin kepein ja porkkanoin saadaan ihmiset nopeammin leivän syrjään kiinni ja myös pitämään työpaikkansa. Nämä keinot ovat niitä kuuluisia rakenteellisia uudistuksia.
Puhe työllisyydestä tai työurien pidentämisestä ei siis olekaan ihan niin viaton sanavalinta kuin äkkipäätä saattaisi ajatella. Niille voidaan etsiä hyvinkin syvällisiä taustoja taloustieteen oppisuunnista. Työllisyyspuhe korostaa kysynnän merkitystä ja haiskahtaa keynesiläisyydeltä, työurien pidentämispuheen voi puolestaan nähdä tarjonnan taloustieteen ilmentymänä.
Toistakin eroa voi ounastella. Puhe työllisyyden parantamisesta keskittyy tähän päivään, kun työurien pidentämiskeskustelu taas tähtää, tai ainakin sen tulisi tähdätä, tulevaisuuteen.
Juuri nyt työurien pidentämisvaateet saattavatkin kuulostaa irvokkaalta, kun ihmisiä irtisanotaan ja työttömyys on kasvussa. Siksi tässä keskustelussa olisi tarpeen pitää vahvasti esillä sitä, että tämänsuuntaisilla toimilla - mitä ne sitten ovatkin - varaudutaan siihen tulevaisuuteen, jossa suomalaiset onneksi elävät entistä pidempään.
Työurien pidentämispuheen katse on siis pikemminkin keskipitkä aikaväli kuin tämän päivän ongelmat. Nyt tarvitaan myös puhetta työllisyydestä. Työurat eivät voi pidentyä, ellei työllisyys parane.
>> Taloustaito
