Olkiluodon surullisenkuuluisaa ydinvoimalarakennustyötä – never ending storyä – seuratessani kerettiläiset ajatukset ovat hiipineet päähäni: onko suomalaisessa ydinvoimaan nojautuvassa energiapolitiikassa mitään järkeä?
Vuosikymmeniä suomalaista energiapolitiikkaa on tehty periaatteella, että energiaa pitää olla tarjolla paljon ja halvalla. Elinkeinorakenteemme on aina ollut yksipuolinen ja teollisuutemme erittäin energiaintensiivinen. Energiaa kuluu ja sen hinnan pitää olla halpaa, jotta teollisuuden kilpailukyky säilyy. Siksi Suomessa lasketaan paljolti ydinvoiman varaan. Nyt ydinvoimalla tuotetaan reilut 25 prosenttia sähköstä, mutta ennusteiden mukaan ydinvoimalla tuotetun sähkön osuus voi kasvaa lähellä 60 prosenttia vuoteen 2025 mennessä. Jos suunnitellut ydinvoimalainvestoinnit ylipäätänsä toteutuvat.
Samaan aikaan Saksassa toteutetaan aivan erilaista suunnitelmaa. Energiakäännettä (Die Energiewende), joka on suomalaisten silmiin näkynyt erityisesti ydinvoiman käytön lopettamisena, mutta itse asiassa kyse on koko saksalaisen energiapolitiikan suunnan uudelleen kääntämisestä. Saksalaiset aikovat leikata hiilidioksidipäästöjään vuoden 1990 tasoon verrattuna vähintään 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä ja uusiutuvien energiamuotojen osuuden sähkönkulutuksesta on oltava 80 prosenttia vuonna 2050.
Uusiutuvilla energiamuodoilla on tarkoitus kattaa 60 prosenttia kokonaisenergiankulutuksesta vuonna 2050. Saksalaisten on tarkoitus puolittaa energiankulutus ja vähentää sähkönkulutustakin 25 prosentilla nykyiseen verrattuna vuosisadan puoliväliin mennessä. Tavoitteita ja suunnitelmia on pitkä lista.
Moni suomalainen pitää saksalaisia hulluina, sillä heidän energiapoliittinen käänteensä maksaa paljon. Sähkökuluttajat tuntevat käänteen sähkölaskussaan, sillä uusiutuvien energiamuotojen käyttöönottaminen edellyttää tukiaisia ja laskun maksavat kuluttajat.
Toisaalta Suomessa on myös niitä, jotka pitävät Saksan mallia tulevaisuuden mallina, sillä jos Saksa pystyy osoittamaan, että modernin teollisuusmaan energiahuolto voi nojata uusiutuviin energiamuotoihin, Saksa on askeleen edellä muita. Kuten se muuten vaikuttaa olevan jo nyt monessa asiassa.
Hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä suomalainen ydinvoimaan perustuva energiapolitiikka toimii, mutta elinkeinopoliittisesti sen järkevyydestä voi olla montaa mieltä. Ydinvoima ei itsessään juuri työllistä ja vaikka asiantuntemusta ydinvoiman käytöstä on Suomessa, toistaiseksi merkittävin vientisaavutus lienee yhden entisen säteilyturvakeskuksen pääjohtajan siirtyminen konsultiksi Venäjälle.
Vahvasti ydinvoimaan tukeutuva energiapolitiikka syö liiketoimintamahdollisuuksia uusiutuvan energian toimijoilta, joille taas olisi kysyntää eri puolilla maailmaa. Yhden totuuden maahan on vaikea mahduttaa useaa totuutta. Mutta mitäs tässä, sähköähän tulee pistorasiasta entiseen malliin.
>> Taloustaito
