Elokuinen kuluttajabarometri sen kertoo: tavallisen kuluttajan mieli matelee alamaissa. Luottamus omaan talouteen on heikko ja odotukset ovat pessimistisiä.
Olen yleensä ajatellut, etteivät maailman tuulet lomapakossani tuiverra. Saan palkkaa ja ostan mitä ostan aivan kuten ennekin. Mutta enpä ostakaan. Talouden alakulo on tiedostamattani sittenkin vaikuttanut päivittäiseen kulutukseeni.
Normaaliin kesälomarutiiniini on aina kuulunut päämäärätön harhailu alennusmyynneissä edullisia ja vähemmän edullisia löytöjä metsästämässä. Loman jälkeen hoksasin, että mustien trikoopaitojen pino oli ennallaan ja eteisen naulakossa roikkui vain yksi uusi tarpeeseen ostettu ulkoilutakki. Alet jäivät kiertämättä.
Ruokakaupassa mietin aikaisempaa tarkemmin, mitä ostan. Kalliit artesaanileivät jäävät viikonloppujen herkuksi. Arkiseen ostoskoriin sujahtaa ruisleipä. Kuha vaihtuu edullisempaan loheen ja tomaattimurskaksi valikoituu kaupan oma halvempi merkki. Biojäteastiaan päätyy vähemmän syömäkelpoista ruokaa.
Teattereiden ja orkestereiden syysohjelmistoja tutkin entistä tarkemmin. Mietin oikeasti, mitä haluan nähdä ja kuulla. Muistissa ovat viime kevään useammat 50 euron hutilaukaukset.
Myös ensi kevään talvilomareissu on edelleen varaamatta. Mahtaako tuleva kevättalvi olla vuosikausiin ensimmäinen, jolloin en matkusta ulkomaille?
Jotain on sentään ennallaan. Kahvittelusta en luovu, jos kakkupalanen vaihtuukin edullisempaan pullaan. Kirjoja ostan entiseen tahtiin. Harrastelija-bibliofiilin satokausi on nyt parhaimmillaan.
>> Taloustaito
