Talouselämän kiertokulussa on mahdollista havaita lasku- ja nousukausia, matala- ja korkeasuhdanteita sekä kestoltaan ja taajuudeltaan vaihtelevaa kasvua tai taantumista. Menestyvä sijoittaja ymmärtää, että pörssillä ja reaalitaloudella on omat kiertokulkunsa. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että yksittäisen suhdannesyklin kiertokulut ovat samanmuotoiset mutta suhdannevaiheiden ajoitukseltaan yleensä hieman toisistaan poikkeavat. Pörssi siis nousee ja laskee hieman eri aikaan suhteessa markkinoita ympäröivään reaalitalouteen. Tarkastelen tässä merkinnässä yleisellä tasolla pörssin suhdannekierron eri vaiheita ja niiden tunnuspiirteitä.
Osakemarkkinoilla kiertokulku on yleensä mahdollista jakaa karkeasti kuuteen eri vaiheeseen seuraavasti:
1) Nousukauden alku, jolloin sijoittajien kollektiivinen usko pörssiyhtiöiden tulevaisuuden elinvoimaisuuteen ja kasvumahdollisuuksiin palaa asteittain. Uuden nousukauden alku koittaa usein keskellä negatiivista markkinatunnelmaa ja reaalitalouden tilaa, jossa yleinen talouskehitys on edelleen taantuvaa tai lähellä nollakasvun tilaa.
Nousukauden alkutahdit on mahdollista tunnistaa pääsääntöisesti siitä, että huonot markkinauutiset ja yhtiökohtaiset pettymykset eivät enää laske osakkeiden kurssitasoja. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että kaikki negatiivisuus on jo hinnoiteltu yhtiöiden osakekursseihin, ja jatkossa tilaa on lähinnä positiivisille yllätyksille – mahdollisesti myös lähihistoriaa asteittain vähemmän negatiiviselle uutisvirralle.
2) Nousukauden ydinvaihe, jonka aikana pörssiyhtiöiden tuloskehitykset ovat kääntyneet kasvusuuntaan. Yleensä tässä vaiheessa laatuyhtiöiden osakekurssit ovat nousseet jo useiden kuukausien ajan ennakoiden tulosparannuksia. Nousun ydinvaiheessa pörssiyhtiöiden kasvavat myyntimäärät ja nettotulokset vauhdittavat positiivista markkinatunnelmaa, mikä ilmenee esimerkiksi tulosjulkistuspäivinä useiden prosenttien - jopa kymmenien - välittöminä kurssinousuina.
Nousukauden ydinvaiheen loppuvaiheessa myös uudet osakesijoittajat saapuvat markkinoille, koska sanomalehtien taloussivuilla kerrotaan osakkeiden tuottaneen viime aikoina varsin hyvin ja näkymien olevan suotuisia. Uusien sijoittajien määrän kasvu kiihtyy nousukauden jatkuessa.
3) Nousukauden huipentuminen, jolloin kaikki yksittäisen suhdannesyklin aikana sijoitustoiminnan aloittaneet uudet sijoittajat ovat ehtineet osakemarkkinoille tekemään ensi ostoksensa. Nousukauden huipentumiselle on lisäksi tunnusomaista, että uusia pörssiyhtiöitä listautuu arvopaperimarkkinoille. Tämä johtuu käytännössä siitä, että jonkin aikaa jatkunut suotuisa yleistaloudellinen kehitys on yleensä kohentanut listautuvan yhtiön tuloksellisuutta, mikä luo edellytykset hyvään listautumishintaan sekä yhtiön että sen vanhojen osakkeenomistajien kannalta.
Osakemarkkinoilla huonoimmat sijoitukset tehdään nousukauden huipentuman aikana, koska tuolloin sekä yhtiökohtaiset kannattavuudet että osakkeiden arvostuskertoimet ovat keskimääräistä korkeammalla tasolla. Sijoituksen markkina-arvon laskupotentiaali realisoituu siten kahta kautta: ensinnäkin yhtiökohtaisen kannattavuuden normalisoituessa aikanaan, ja toisaalta siten, että osakkeen arvostuskertoimet laskevat ennemmin tai myöhemmin hinnoittelemaan maltillisempaa kasvua ja keskinkertaisempaa lähitulevaisuuden näkymää. Kasvavan laatuyhtiön tapauksessa yliarvostuksen purkautuminen voi kuitenkin olla maltillisempaa kuin esimerkiksi heikon kilpailuedun omaavissa eurooppalaisissa teollisuusyhtiöissä.
4) Laskukauden alku, jolloin pörssiosakkeiden markkina-arvot laskevat edellisessä vaiheessa kuvattujen korkeiden arvostuskertoimien sulamisen kautta. Nopeasti heikentyvä markkinatilanne johtaa myös siihen, että uusia pörssilistautujia ei enää ilmesty, minkä lisäksi myös osa vireillä olevista listautumishankkeista saattaa peruuntua pessimismin vallatessa alaa. Osa sijoittajista ja pörssimarkkinoiden kommentaattoreista uskottelee vielä laskukauden alussa, että kyseessä on hetkellinen korjausliike, jonka jälkeen osakekurssien suunta on jatkossa vain ylöspäin sileää baanaa pitkin.
Laskukauden alussa yhtiökohtaiset kannattavuudet ja tulokset ovat vielä pääsääntöisesti erinomaisella tasolla. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa nopeasti laskeneet osakkeiden markkina-arvot saavat arvostustasot näyttämään kovin alhaisilta, koska laskentakaavoissa olevat tulokset edustavat vielä yleistalouden nousukauden kannattavuustasoa. Myös analyytikoiden seuraavan vuoden tulosennusteet ovat yleensä vielä tässä vaiheessa kasvua osoittavia eli optimistisia, mikä vahvistaa aliarvostuksen harhaa.
5) Laskukauden ydinvaihe, jonka aikana käy selväksi, että negatiivinen markkinatunnelma on tarttunut myös pörssiyhtiöiden arkeen. Tällöin yhtiöt antavat negatiivisia tulosvaroituksia joukolla samanaikaisesti, aloittaen usein myös kustannussäästöohjelmia ja yt-neuvotteluita sekä sopeuttaakseen tuotantomääränsä että kustannusrakenteensa heikkenevään kysyntätilanteeseen. Pörssiyhtiöt raportoivat laskukauden ydinvaiheessa edellisvuoteen nähden laskevia myyntimääriä, tilauskantoja ja nettotuloksia. Useat pörssiyhtiöt myös leikkaavat osakekohtaista osinkoaan, ja osa jättää osingon kokonaan maksamatta yksittäiseltä tilikaudelta.
Kaikkein heikoimmassa kunnossa olevat yhtiöt päätyvät keräämään osakkeenomistajiltaan lisää varoja maksullisen osakeannin kautta säilyttääkseen maksukykynsä. Osakekurssit putoavat yleisellä tasolla merkittävästi laskukauden ydinvaiheen aikana, koska parempaa tulevaisuutta ei ole lähiaikoina näköpiirissä. Yleiset talousennusteet ja yhtiöiden antamat tulevaisuuden näkymät ovat toinen toisensa jälkeen entistä pessimistisempiä. Edellisen nousukauden huipentumassa osakkeitaan ostaneet sijoittajat alkavat menettää uskoaan koko sijoitustoiminnan mielekkyyteen.
6) Laskukauden huipentuminen, jonka aikana edellisen nousukauden uudet sijoittajat myyvät osakkeensa pohjalukemiin. Yhtiökohtaiset tulokset ovat laskeneet selvästi edellisen nousukauden huipuista. Osakkeiden arvostuskertoimet ovat alhaiset ja niiden laskentakaavoissa olevat yhtiökohtaiset muuttujat edustavat taantuman tasoa. Käsillä ovat pitkäjänteisen sijoittajan kannalta parhaat ostohetket, koska tulevaisuudessa laatuyhtiö voi ainoastaan ylittää kovin matalalle asetetut markkinaodotukset.
Osakekursseilla on laskukauden huipentumassa nousuvaraa kahden tekijän kautta: ensinnäkin yhtiökohtaisen kannattavuuden kohentumisen myötä, ja toisaalta myös osakkeen arvostuskertoimien asteittaisen nousun myötä. Osa pörssiyhtiöiden kasvollisista pääomistajista lisää omistustaan yhtiössä laskun pohjilla, koska he tietävät yhtiön todellisen ansaintapotentiaalin. Myös yritysostomarkkinoilla saattaa tapahtua liikkeitä, koska omistaja-arvon luomiseen tähtäävän yritysostajan kannalta laskun huipentuma vastaa optimaalista markkinatilannetta. Osa sijoittajista joutuu myös myymään osakkeitaan laskukauden huipentumassa pakon edessä – esimerkiksi ylivelkaantumisen vuoksi –, joten laatuyhtiöidenkin markkina-arvojen pudotukset irtoavat toisinaan reaalimaailman tilanteesta sellaisista syistä, jotka liittyvät ainoastaan osakkeiden myyjään, eikä itse pörssiyhtiöön.
Kaiken kaikkiaan pörssin suhdannekierron merkitys osakkeenomistajalle on mahdollista tiivistää seuraavasti: menestyvä sijoittaja kasvattaa osakeostojaan laskukauden huipentumaa kohti, ja vastaavasti hän pyrkii ajoittamaan mahdolliset myyntinsä nousukauden huipentumaan, jolloin kaikki näyttää edelleen hyvältä sekä yhtiökohtaisella tasolla että yleisen markkinatilanteen osalta. Kantavana ajatuksena on se, että parhaat tuotot saavutetaan ainoastaan tekemällä samoin kuin muut, mutta ennen heitä. Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mitä en pyri tässä merkinnässä lainkaan kyseenalaistamaan.
Lisäksi tässä merkinnässä tarkasteltujen yhtiökohtaisten tekijöiden rinnalla sijoittajan on huomioitava myös makrotalouden kehityskaari ja keskuspankkien toiminta, mikä vaikuttaa erityisesti nykytilanteen analyysiin merkittävällä tavalla: esimerkiksi Euroopassa olemme juuri nyt lievässä taantumassa, mutta Saksassa osakkeet noteerataan käytännössä kaikkien aikojen korkeimmalla tasollaan. Uskon tämän johtuvan tulossumman kehityksen ohella merkittävällä tavalla riskittömän koron luonnottoman alhaisesta nykytasosta ja vaihtoehtoisten sijoituskohteiden puutteesta. Mihin laitat rahasi tuottamaan tänä päivänä reaalisesti eli inflaation huomioiden, jos et pidä niitä kiinni osakkeissa? Jotta tämän merkinnän mukainen kiertokulku toteutuisi aivan nuottien mukaan, olisi markkinakorkojen normalisoiduttava ja keskuspankkien elvyttävän roolin vähennyttävä.
Yhteenvetona esitän, että menestyvä sijoittaja kulkee hieman etupainotteisesti vastavirtaan. Hän myy silloin, kun muut vielä hetken aikaa ostavat. Vastaavasti hän ostaa jo silloin, kun muut vielä myyvät viimeisiä osakkeitaan. Kokonaisuutta tarkastellen sijoittaisin nykyisen markkinatilanteen nousun ydinvaiheeseen eli kohtaan kaksi. Tällöin näkökulma on nimenomaan globaali, koska maailmalla suurten pörssiyhtiöiden tulokset ovat kehittyneet viime aikoina – haastavinakin – huomattavasti paremmin kotimaisten ankkuriyhtiöidemme.
Kun sijoittaja on sisäistänyt pörssin kiertokulun yksinkertaistetut vaiheet, on lopulta suotavaa nähdä pörssimarkkinoiden lyhyen aikavälin epäsäännöllisesti mutta varmuudella toistuva hintahermoilu Warren Buffettin sanoja mukaillen mahdollistavana, eikä suinkaan sijoituspäätöksiä ohjaavana tekijänä:
“Look at stock market fluctuation as your friend rather than your enemy – profit from folly rather than participate in it.”
>> Taloustaito
