Kuulen usein väitteen, että metsänomistajien pitäisi olla metsiensä hoidossa markkinalähtöisempiä. Käytännössä se kuitenkin tarkoittaisi, että metsänomistajan pitäisi metsänuudistamispäätöstä tehdessään arvata, millaiselle puulle on kysyntää 30-80 vuoden kuluttua.
Ainakin hyvälaatuista tukkia tarvitaan varmasti edelleen. Hajaantuvia ja pessimistisempiä näkemyksiä on kuitupuun ja ylipäätään pienpuun kysynnästä tulevaisuudessa.
Itse arvioin, että kysyntää kaikenlaiselle puulle on jopa kasvavasti: ihmisten määrä ja elintaso kasvavat maailmalla. Maata tarvitaan ruoan tuotantoon ja asumiseen. Tällöin esimerkiksi puuvillaa ja energiabiomassoja korvataan puukuiduilla. Rakentamiseen ja pakkaamisen puuta tarvitaan yhä enemmän.
Mitä puulajia valitsisi? Kauaskantoisia päätelmiä puun kysynnästä ei kannata kulloisenkin markkinatilanteen mukaan tehdä.
Suomessa oltiin vielä 1990-luvun alussa huolissaan siitä, että kuusipuulle ei ole kysyntää. Kun media sähköistyi, paperin kysyntä kääntyi länsimaissa 2000-luvulla alamäkeen ja meillä alettiin huolehtia, onko mäntyä metsissämme liikaa. Koivun taas arveltiin jäävän etelän plantaasipuiden syrjäyttämäksi.
Tuoreet tilastot metsäteollisuudesta ja puumarkkinoilta näyttävät edellä olevan valossa mielenkiintoisilta. Sellumarkkinoilla pitkä myönteinen vire jatkuu hintojen kohoamisen siivittämänä. Metlan elo-syyskuun tilastojen mukaan puumassan vienti Suomesta on tänä vuonna kasvanut kymmenyksen viime vuoden alkupuoliskoon verrattuna. Sahatavaran vienti on sekin noussut yli kymmenyksen, ja keskimääräinen vientihinta on noussut muutaman prosentin.
Puukauppa ja hakkuut olivat alkuvuonna melkein ennätyksellisen vireitä. Varsinkin mäntykuitua ja koivua on hakattu runsaasti. Itse asiassa mäntykuitu on jo vuosien ajan ollut Suomessa määrällisesti eniten hakattu puutavaralaji (Metlan tiedote 36/2013). Koivukuitua tuodaan Suomeen runsaasti, koska metsämme eivät kata teollisuuden tarvetta.
Meneillään on kemiallisen metsäteollisuuden tuoteportfolion murros. Kuitupuuta tarvitaan tulevinakin vuosikymmeninä, mutta sellusta tehdään erilaisia tuotteita kuin aiemmin. Pienpuun tarve energiaksi ja polttoaineiksi saattaa kasvaa niin, että jo tämän vuosikymmenen lopulla sitä kuluu Suomessa yli kaksi kertaa nykykäytön verran (Metlan tiedote 16.9.2013).
Periaatteessa kannatan lämpimästi sitä, että investointeja suunnitellaan markkinoiden tarpeista lähtien. Järkevintä on kuitenkin kääntää katse itse tuotantokoneistoon eli metsään ja uudistaa metsikkö sellaisille puulajeille, jotka siinä kasvupaikassa parhaiten kasvavat.
Näin metsät tuottavat parhaan taloudellisen tuloksen omistajan vinkkelistä. Markkinoilla on todennäköisesti tulevaisuudessakin tarvetta puulle, tukin lisäksi myös ”sellupuulle”.
>> Taloustaito
