Globaalin talouden suurin muutos viimeisen 20 vuoden aikana on ollut Kiinan ilmiömäinen kasvu maailman toiseksi suurimmaksi taloudeksi. Miltä maailma näyttää seuraavan 20 vuoden jälkeen, riippuu paljon Yhdysvaltain ja Kiinan valinnoista.
Kummankin maan vahvuuksiin kuuluu talouden perusenergia, kansalaisten ”animal spirit”. Ratkaisevaa tulevan kehityksen kannalta on sellaisen talousmallin rakentaminen, joka tukee kestävää kasvua. Vaikka Yhdysvallat oli globaalin velkakriisin keskiössä, se on tällä hetkellä ainoana suurena taloutena päässyt tasapainoiseen kasvuun. Kasvua tukevat lyhyellä aikavälillä (2015) nollakorkoympäristössä asuntomarkkinoiden elpyminen ja pidemmällä aikavälillä (2020) perusteollisuuden renessanssi energiainnovaatioiden ansiosta.
Energiaomavaraisuuden paraneminen pienentää tuontilaskua, parantaa vaihtotasetta ja vahvistaa dollaria. Lisäksi Yhdysvaltain talouskasvu perustuu rakenteellisiin tekijöihin. Maan kuluttaja- ja teknologiasektori ovat maailman ylivoimaisesti suurimmat, joten talous nojaa suureen omaan loppukysyntään ja sillä on hallussaan tuottavuuden työkalut.
Työmarkkinat ovat kilpailukykyisiä niin määrän kuin laadun suhteen, koska demografia on suotuisa, sopimusrakenne joustava ja maassa on maailman paras yliopistojärjestelmä. Talouden sektoreilla on vahvat kasvuajurit, mutta monipuolisen elinkeinorakenteen ansiosta talouden riski on myös hyvin hajautettu.
Yhdysvaltain taloudellinen menestys ei ole ollut sattumaa, vaan sen taustalla on tehokas markkinamalli, minkä äärimmäiset ilmentymät ovat maailman suurin riskimarkkina (osake), reservivaluutta ja hegemonia teknologiasektorilla. Teknologiasektori on hyvä esimerkki markkinamallin toimivuudesta, koska erityisesti teknologian saralla pääoman pitää allokoitua oikeisiin ideoihin.
*** Kiinan edellisen pääministerin Wen Jiabaon läksiäiskommentti kertoo paljon maan talouden haasteista: ”Nation lacks a sustainable growth model and faces mounting social problems.”
Kiinan kasvumallissa alku oli ”helppo”, koska se nojasi alhaisiin työvoima- ja rahoituskustannuksiin, vientiin ja investointeihin. Nyt velka- ja inflaatiorajoitteet tulevat vastaan. Kasvun on oltava riittävän vahvaa, jotta velat voidaan hoitaa, muttei liian nopeaa, jotta inflaatio ei karkaa.
Vaikuttaa siltä, että kasvun aikaansaamiseksi tarvitaan yhä suurempi määrä velkaa ja inflaatio kiihtyy yhä alemmalla kasvuvauhdilla. Mallia on pakko muuttaa investoinneista kulutukseen ja kustannusjohtajasta innovaattoriksi, koska nykymallissa liikkumatila inflaation ja velanhoitokyvyn välillä kapenee koko ajan.
Talousmallin keskiössä on ollut alhainen korkotaso ja säännelty lainananto. Säännelty korkotaso on johtanut negatiiviseen reaalikorkoon, joka on ollut varallisuuden siirtoa kuluttajilta investoijille ja pankkijärjestelmälle. Paikallishallintojen investointeihin ohjautunut rahoitus on puolestaan syrjäyttänyt pienen ja keskisuuren teollisuuden rahoituksen.
Kiinan talousmallin korjaaminen vaatisi rahoitusmarkkinoiden vapauttamista, jolloin kuluttajien ”repressiovero” poistuisi ja pääoma allokoituisi tehokkaasti investointeihin, eli Kiinan pitäisi siirtyä keskusmallista kohti markkinamallia. Kiinan johto tietää siirtymisen välttämättömyyden, mutta pystyykö se tekemään mallin muutoksen riittävän nopeasti ja joustavasti, jotta talousihme voi jatkua?
>> Taloustaito
