Jos jäisin nyt työttömäksi, edessä olisi monimutkainen urakka selvittää työttömyysturvan vaikeaselkoisia koukeroita ja kannattaako minun ottaa vastaan mitä pätkätöitä hyvänsä. Työttömällä ei ole edessään yksinomaan kannustinloukkua vaan yhtä lailla tolkuton byrokratialoukku.
Monessa perheessä, jota on kohdannut työttömyys, mietitään kannattaako ylipäätään keikkatyötä ottaa vastaan, kun seurauksena on erinäisten lippujen ja lappujen kirjoittelu ja lähettäminen eri tahoille. Lisäksi keikkatyön loputtua korvaukset tuppaavat tulemaan viipeellä. Perhe voi pahimmassa tapauksessa joutua odottamaan viikkotolkulla työttömyyskorvauksiaan.
Työttömyyden normiviidakko on hengästyttävä. Jos saman katon alla prikulleen samaa hommaa tekee joukko työttömiä, he voivat olla lukuisten tukinimikkeiden alla: on palkkatukea, vuorotteluvapaan sijaisuuksia, työkokeilua, työvalmennusta, kuntouttavaa työtoimintaa, työllistämisrahaa…
Työttömien sosiaaliturvaa on tarkoitus eri keinon uudistaa niin, että he joutuisivat yhä vähemmän turvautumaan toimeentulotukeen. Kynnystä myös matalapalkkaiseen työhön halutaan madaltaa. Samalla olisi viisasta karsia ainakin pahinta normihetteikköä.
Tavoitteena on, että jokainen työkykyinen jollakin tavoin olisi mukana työelämässä. Tällä jarrutettaisiin myös syrjäytymistä. Uudistusten tulee kuitenkin olla sellaisia, että koko systeemi olisi järkevä ja mielekäs ja jonka jokainen työtön hahmottaa ja ymmärtää.
>> Taloustaito
