Pääministeri Jyrki Katainen antoi ennen joulua työmarkkinajärjestöille toimeksiannon selvittää helmikuun puoliväliin mennessä mahdollisuutta työmarkkinaratkaisuun, jolla voitaisiin lisätä kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä.
Toimeksianto piti sisällään myös pyynnön selvittää, miten työuria voitaisiin pidentää. Etelärannan suunnassa tämä tulkittiin vaatimuksena nostaa eläkeikärajaa. Palkansaajapuolella on todettu, että nyt ei ole oikea aika sopia eläkeasioista.
Työurien pidentäminen ja eläkeikä ovat olleet työmarkkinajärjestöjen asialistalla viime vuosina. Järjestöt ovat neuvotelleet ja sopineet työurien pidentämisestä ja eläkeasioista ensin sosiaalitupon yhteydessä vuonna 2009 ja sitten työurasopimuksen yhteydessä vuonna 2012. Valitettavaa on, että Elinkeinoelämän keskusliitto ei ole pitänyt kiinni tehdyistä sopimuksista ja niissä sovituista askelmerkeistä työurien pidentämiseksi.
Työurasopimuksessa sovittiin, että valtiovarainministeriön ylijohtaja Jukka Pekkarisen vetämä ryhmä selvittää vuoden 2013 loppuun mennessä vuonna 2005 toteutetun eläkeuudistuksen vaikutuksia ja lisätoimien tarpeellisuutta sen turvaamiseksi, että eläkejärjestelmä pysyy elinajan odotteen pidentyessä taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävänä.
Työmarkkinaosapuolet neuvottelevat Pekkarisen ryhmän työn pohjalta koko eläkejärjestelmän uudistuksen, jonka on tarkoitus tulla voimaan viimeistään vuoden 2017 alusta lukien. Suuri kysymys edessä olevissa neuvotteluissa on, miten elinajan odotteen kasvu otetaan huomioon työeläkejärjestelmän kehittämisessä ja miten tulevat eläkkeet rahoitetaan.
Edessä oleva uudistus edellyttää pohdintaa siitä, miten rahat riittävät tulevaisuudessa entistä suuremman joukon eläkkeisiin ja miten tämä hoidetaan ilman eläkkeiden leikkaamista tai kohtuuttoman korkeita eläkemaksuja. Tämän pitäisi kiinnostaa myös tämän päivän nuoria, sillä kysymys on ennen kaikkea heidän tulevaisuudestaan. Kullakin ikäluokalla on taipumus uudistaa järjestelmät juuri heille sopiviksi.
Eläketurvakeskuksen tilaama ulkopuolisten asiantuntijoiden arvio Suomen eläkejärjestelmän riittävyydestä, kestävyydestä ja rakenteesta sekä toisaalta Suomen eläkejärjestelmän instituutiorakenteesta ja hallinnosta esiteltiin yleisölle loppiaisen jälkeen. Asiantuntijat ovat tehneet hyvää ja perusteellista työtä.
Asiantuntijat arvioivat järjestelmämme varsin hyväksi eikä mitään välitöntä kriisiä ole näköpiirissä, vaikka joskus näin kuuleekin esitettävän. Ei ollut mikään uutinen, että järjestelmällämme on isoja haasteita edessä. Pystymme kuitenkin kaikella todennäköisyydellä ratkaisemaan ne, kunhan vain tiedostamme ne ja ryhdymme riittävän hyvissä ajoin tarvittaviin toimenpiteisiin.
Väestömme vanheneminen ja eliniän pidentyminen ovat tosiasioita ja niiden vaikutus järjestelmän kestävyyteen on otettava huomioon. Meidän on kyettävä pidentämään työuria alusta, keskeltä ja lopusta muutenkin kuin vain eläkeikää nostamalla, joka tuntuu nyt olevan ratkaisu kaikkeen.
Asiaa voi myös pohtia siltä kannalta, että mikä ihmeen kiire meillä on juuri nyt nostaa eläkeikärajaa, kun yritykset pyrkivät kaikin keinoin pääsemään eroon ikääntyvistä työntekijöistään. Ensimmäinen edellytys työurien pidentämiselle on, että meillä on ylipäätään tarjota työtä, josta syntyy työuria, joita pidentää. Työttömien on saatava työtä ja ennen kaikkea nuorten on päästävä kiinni työelämään huomattavasti nopeammin kuin nyt tapahtuu.
Kansainväliset asiantuntijat esittävät koko joukon kehittämiskohteita, joista useimmat ovat ymmärrettäviä ja oikein hyviä avauksia edessä oleville eläkeneuvotteluille. Tärkeä asia on myös, että asiantuntijat arvostavat suomalaista konsensushakuisuutta eläkejärjestelmän kehittämisessä.
Yksi pohdinnan arvoinen asia on eläkekarttuma. Onko oikein ja perusteltua, että nykyinen 53 vuotta täyttäneiden eläkekarttumaprosentti on suurempi kuin nuorempien työntekijöiden?
Olisiko oikeudenmukaisempaa ja työelämään siirtymisen kannalta kannustavampaa, että karttuma olisi isompi nuoremmilla kuin vanhemmilla työntekijöillä? Nuoremmilla työntekijöillä on työelämässä vallitsevan palkkakehityksen takia alhaisempi palkka kuin varttuneemmilla työntekijöillä.
>> Taloustaito
