Suomessa kolmen vuoden välein työeläkevakuutetuille lähetettävässä työeläkeotteessa kerrotaan, miten paljon työntekijä on ansainnut työeläkettä eri työsuhteistaan. Samassa otteessa esitetään 50 vuotta täyttäneille arvio siitä, millaisen eläkkeen voi olettaa saavansa 63 vuoden iässä ja laskelma eläkkeestä, jonka saa, jos jatkaa työssä 65 tai 68 vuoden ikään. Sähköisessä työeläkeotteessa esitetään nämä arviot kaikille.
Ajatuksena on, että eläkkeen karttuminen 4,5 prosentin vauhdilla kannustaisi jatkamaan työuraa. Tutkimusten mukaan tämä motivoikin osaa ihmisistä. Myös tilastoista voidaan tehdä havainto, että yli puolet 63 jatkaa työssä, eikä siis ota vanhuuseläkettä heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Keskimäärin he jatkavat työssä noin vuoden verran. Kannustinkarttuma siis toimii, mutta ilmeisesti sen käyttövoima on tapissaan, koska 63 vuotta täyttäneiden jäljellä olevien työvuosien määrä on pysytellyt jo vuosia melko vakaalla tasolla.
Työeläkeotteessa ja eläkeviestinnässä on lähdetty liikkeelle positiivisella otteella: näin paljon eläkkeesi paranee, jos jatkat työssä. Entä jos asetelma käännettäisiinkin toisin päin? Sinulle kerrottaisiin, että esimerkiksi 65 vuoden iässä eläkkeesi olisi 2 000 euroa, mutta voit siirtyä eläkkeelle jo 63 vuoden iässä, jolloin eläkkeesi olisi esimerkiksi 290 euroa pienempi.
Voisiko tämä muuttaa ihmisen päätöstä? Sosiaalipsykologinen totuus on, että menetyksen pelko on vahvempi käyttäytymistä motivoiva tekijä kuin vastaavankokoisen palkkion saaminen. Havainnon ovat sittemmin toistaneet myös käyttäytymistaloustieteilijät. Tieto sinänsä on sama, mutta sen erilainen kehystäminen vaikuttaa päätöksiin, niin epärationaaliselta kuin se tuntuukin.
Ihmiset tekevät päätöksiään myös yhteiskunnassa vallitsevien normien suuntaisesti. Ruotsissa halutaan ottaa käyttöön niin sanottu viiteikä (riktålder), joka kertoisi yhteiskunnan odotuksen ”normaalista” vanhuuseläkeiästä. Sitä aiemminkin voi päästä eläkkeelle, mutta eläke olisi pienempi.
Voisiko meilläkin toimia se, että vanhuuseläkeikä on (esimerkiksi) 65, vuotta, mutta eläkkeen voi nostaa jo (esimerkiksi) 63-vuotiaana, mutta tällöin eläkkeeseen tehdään (esimerkiksi) 7 prosentin vähennys? Jos jatkaa 65 ikävuoden täyttämisen jälkeen, saa eläkkeeseen vastaavasti korotuksen.
Kyllä se ilmeisesti toimisi. Työssä jatkaminen 63 ikävuoden jälkeen saattaisi lisääntyä. Pari faktaa tukee oletusta.
Vielä hiljattain Suomessa oli mahdollista varhentaa vanhuuseläkkeelle siirtymistä, mutta kun siihen liittyi eläkkeen aleneminen (7,2 prosenttia, jos varhensi eläkkeelle siirtymistä yhden vuoden), niin varhennusta käytettiin verraten vähän.
Julkisella sektorilla on henkilökohtaisia eläkeikiä. Jos ottaa eläkkeen ennen sitä, eläkkeeseen tehdään merkittävä vähennys. Harva nostaa eläkkeen ennen tätä ikää.
Varhennusta aikanaan käyttivät keskimääräistä paremmassa taloudellisessa asemassa olevat. Ilmeisesti siksi, että eläkkeen pienennys menetys ei merkittävästi vaikuta toimeentuloon. Pienituloisilla ei ole samassa määrin varaa tyytyä pienempään eläkkeeseen. Sama valikoituminen näkyisi varmaan edelleenkin. Toisaalta myös nykyisessä positiiviseen informaatioon luottavassa järjestelmässä näkyy sama piirre: paremmin koulutetut ja suurituloiset jatkavat työntekoa kannustinkarttumaiässä (63–68-vuotiaana) muita useammin.
>> Taloustaito
