Otsikon sanat ovat vakiintuneet työurien pidentämistä käsittelevien yhteiseksi uskontunnustukseksi. Työurien pidentäminen lopusta on jossain yhteydessä eläkkeelle siirtymiseen. Yhteys on monimutkainen. Eläkkeellä ollessa voi tehdä töitä. Toisaalta työttömyys tai lottovoitto on voinut katkaista työuran eikä eläke.
Kalenterivuoden aikana eläkkeelle siirtyneiden ”keskimääräistä” eläkkeelle siirtymisikää kuvataan täsmällisimmin eläkeiän odotteella. Se on ikä, jossa eläkkeelle siirtyminen keskimäärin tapahtuu, jos siirrytään eri iissä samoilla todennäköisyydellä kuin ko. vuonna.
Ennen vuoden 2005 eläkeuudistusta eläkeiän odote työeläkkeissä oli 59,1 vuotta. Tunnusluku oli pysytellyt samoissa lukemissa jo monta vuotta. Eläkeuudistuslakiesityksen perusteluissa todettiin, että uudistus yhdessä muiden vaikuttavien tekijöiden kanssa myöhentää eläkkeelle siirtymistä 2–3 vuodella pitkällä aikavälillä.
Pitkä aikaväli on eri ihmisille luonnollisesti erimittainen: toisille kaksi vuotta, toisille kaksikymmentä ja joillekin kaksisataa vuotta. Vuoteen 2008 mennessä eläkeiän odote oli noussut vain 59,4 vuoteen. Tässä vaiheessa pääministeri Vanhanen kyllästyi odottamaan pitkää aikaväliä ja esitti vanhuuseläkkeen alaikärajan nostamista kahdella vuodella.
Seurasi tapahtumaketju, jonka tuloksena määriteltiin tavoite ja pitkä aikaväli täsmällisesti ja kolmikantaisesti. Vuoteen 2025 mennessä eläkeiän odotteen pitäisi nousta 62,4 vuoteen.
Ainakin jotkut ovat ottaneet tavoitteen tosissaan. Vuodelle 2012 laskettu eläkeiän odote oli Eläketurvakeskuksen julkaisemien ennakkotietojen mukaan 60,9 vuotta. Tieto on jäänyt kummallisen vähälle huomiolle. Vielä pari vuotta sitten eläkeiän odotelukuja seurattiin kuin pörssikursseja konsanaan.
Vuodesta 2004 vuoteen 2008 eläkeiän odote oli noussut 0,3, vuotta vaikka talous kasvoi reaalisesti keskimäärin 3,2 prosenttia vuodessa. Samanpituisella ajanjaksolla 2008–2012 eläkeiän odote nousi 1,5 vuotta, vaikka talous supistui reaalisesti keskimäärin 0,9 prosenttia vuodessa, yleinen työllisyysaste aleni ja työttömyysaste nousi.
Nurinkurisia lukuja: onko siis eläkeiän odotteen noin kahden vuoden nousu eläkeuudistuksen voimassa oloaikana vain luonnollista elinajan kasvun takia tai peräti näennäistä varhaiseläkevaihtoehtojen karsimisen takia?
Vuonna 2004 keskimääräisen eläkkeelle siirtyjän eli 59,1-vuotiaan jäljellä oleva elinaika oli 23,4 vuotta. Vuonna 2012 keskimääräisen eläkkeelle siirtyjän eli 60,9-vuotiaan jäljellä oleva elinaika oli enintään tuonpituinen. Elinajan piteneminen ja ehkä vähän enemmänkin oli siis ”käytetty” muuhun kuin eläkkeellä oloon.
Yksivuotisryhmittäiset 57–68-vuotiaiden työllisyysasteet vuonna 2012 olivat Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan samaa tasoa kuin vuotta tai kahta nuorempien työllisyysasteet vuonna 2004. Esimerkiksi 64-vuotiaiden työllisyysaste oli 13,7 prosenttia vuonna 2004, kun 66-vuotiaiden työllisyysaste oli 15,2 prosenttia vuonna 2012.
Tästäkin huolimatta työuria on edelleen pidennettävä alusta, keskeltä ja lopusta.
>> Taloustaito
