”Kannustus hyvä, neutraliteetti paras”, tiivisti SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman Stalinia mukaillen veronäkemyksensä sijoitusyhtiö Norvestian keskustelutilaisuudessa pari viikkoa sitten.
Backman oli siellä hankalassa paikassa. Hän oli tullut perustelemaan kansankapitalismiin myönteisesti suhtautuvalla yleisölle, miksi demarit hallituksissa aina asettuvat vastustamaan sitä. Siis esimerkiksi pienten osinkotulojen verovähennystä. Puolueensa veroeksperttinä ja kokeneena kehäkettuna hän tiesi, että johonkin tämä kanta pitää pohjata.
Hän keksi perustelukseen verotuksen neutraalisuuden. Siis että olisihan se toki niin mukavaa kannustaa sitä ja kannustaa tätä, mutta että verotuksen tärkeimpänä ohjenuorana hän pitää neutraalisuutta.
Valitettavasti tuo näkemys vuotaa kuin seula.
Eri puolueista nimittäin juuri demarit ovat kunnostautuneet yleensä verotuksen neutraalisuuden äänekkäimpänä vastustajana.
Suurin – ja ihan perusteltu – poikkeama verotuksen neutraalisuudesta on progressiivinen tuloverotus. Myös Backman on muistanut aina kehua puolueensa saavutuksena sitä, jos progressiota on saatu jyrkennettyä ja siis neutraalisuutta vähennettyä.
Eikä verotuksen neutraalisuuden lisääminen ole ollut demarien ensisijainen argumentti myöskään kunnallis- tai arvonlisäverosta puhuttaessa.
Myös pääomatulojen verotuksessa neutraalisuudesta on poikettu, kun listaamattomia ja pörssiyhtiöitä verotetaan eri tavalla ja pääomaveroon on tuotu progressioporras.
Niin että vetoaminen neutraalisuuteen syynä vastustaa juuri pienten pörssiosinkojen verovähennystä tuntui Backmanin suusta kuultuna vähän hassulta ja väkisin keksityltä.
***
Ei verotus käytännössä voikaan olla neutraalia. Sitä eivät vaadi edes tiukimmat teekutsuliikkeet. Sen sijaan olisi hyvä, jos verotus olisi mahdollisimman yksinkertaista ja tehokasta ja että se laajasti ja eri kulmilta koettaisiin oikeudenmukaiseksi.
Mutta aivan erinomaista on, jos verotus jossain kohtaa on myös hyviin tavoitteisiin kannustavaa, eikä lannistavaa.
Monelta taholta on ehdotettu, että pienet pörssiosingot olisivat esimerkiksi 1 000 euroon asti verottomia tai vähennyskelpoisia. Tälle on lukuisia hyviä perusteluja pienestä progressioportaasta aina säästäväisyyden ja kansankapitalismin edistämiseen, kotimaisen hajautetun omistuksen turvaamiseen tai säännellyn kaupankäynnin ylläpitämiseen Helsingin pörssissä.
Vaihtoehtoisesti noiden tavoitteiden edistämiseksi voitaisiin käyttää monia muitakin verotuksen keinoja, jos tuo osinkovähennys koetaan teknisesti ongelmalliseksi. Voidaan hyödyntää hankintameno-olettamaa, lieventää pienimpien myyntivoittojen veroa tai sitten parantaa First North –listan verotuksellista asemaa.
Ps-tilien kohdalla juna valitettavasti meni jo. Kaikkien kiemuroiden jälkeen kukaan ei enää luottaisi hallitusten päätöksiin.
Säästäväisyyteen kannustaminen kuitenkin edellyttäisi hallituksen puolueilta todellista tahtoa. Sitä ei ole ollut. Päinvastoin, tällä kohtaa kaikki muutokset ovat menneet kiristävään suuntaan.
SDP:llä on riittänyt tahtoa vain säästäjien kurittamiseen ja hallituksen toinen valtapuolue kokoomus on ollut näissä asioissa täysin tahdoton tohvelisankari.
>> Taloustaito
