Suomenmaata kiertäessä kuulee aivan liian usein tarinoita ja kokee itse miten yritykset näyttävät munaavan menestyksensä ihan itse. Kun yrittää etsiä pieneen urakkaan rakennuspuolelta tekijää ja nykykeinoin lähestyy yrityksiä sähköisesti, tuntuu kuin kysely tai yhteydenotto häviäisi bittiavaruuden tyhjyyteen.
Mitään vastausta, edes kielteistä, ei tule. Asiakaspalvelu lienee yhä tuntematon käsite aika monelle yritykselle. Olemmehan me suomalaiset hitaita oppimaan palvelemaan, mutta ihan näin hidasta oppimisprosessia kansantaloutemme ei kestä. Pienenkin rahan luulisi yrityksille kelpaavan.
Suuret yritykset eivät näytä olevan sen viisaampia. Puurakentamisen mahdollisuuksista on puhuttu lukemattomasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Jotain on saatu aikaankin, esimerkiksi Espoon Nuuksioon rakennettiin Suomen luontokeskus Haltia.
Se on ensimmäinen julkinen rakennus, joka on rakennettu massiivipuuelementeistä ja joka on kokonaan puuta kellarikerrosta lukuun ottamatta. Massiivipuuelementit tosin tuotiin Itävallasta, sillä Suomessa ei tietenkään ole valmistettu näin pitkälle jalostettuja puutuotteita.
Haltia on täynnä myös uusinta uutta clean tech-teknologiaa tai näin ainakin väitetään. Vierailijalle kaikki jää mysteeriksi, sillä yritykset eivät mainosta tai kerro tuotteistaan ja teknologioistaan yhtään mitään itse keskuksessa. Viis siitä, että Haltiassa on vieraillut lähes 50 000 ihmistä keväällä tapahtuneen avaamisen jälkeen.
Kymmenen prosenttia vierailijoista on Japanista, Kiinasta, Ruotsista ja Venäjältä. Juuri niistä maista joissa erilaiselle clean tech-osaamiselle on kysyntää. Miksi ihmeessä yritykset eivät hyödynnä keskusta osaamisensa esittelyyn?
Kuluttajana ja Suomen talouden kehityksestä huolestuneena kansalaisena edellä mainitut kokemukset aiheuttavat vaivaantuneen olon. Palvelukulttuurin kehittymättömyydestä, markkinointiosaamisen puutteesta ja uuden teknologian hyödyntämisestä liiketoiminnan yhteydestä on jauhettu väsymykseen asti. Kuinka kauan tuloksia pitää oikein odottaa?
>> Taloustaito
