Olen asunut noin parikymmentä vuotta pääkaupunkiseudulla ja yleinen toteamus tuttavapiirissäni lähes koko ajan on ollut, että kämpät Helsingin seudulla ovat törkeän kalliita. Asia nousi lähes tavanmukaisesti esille uuden vuoden juhlissa, joten päätin huvin vuoksi vähän selvittää, miten kalliita asunnot oikeasti ovat.
Tähän pienimuotoiseen tutkimukseen olen käyttänyt Tilastokeskuksen 18.12.2013 julkistamaa aineistoa tuloista ja Suomen Kuvalehden 29.11.2013 julkistamaa nettikirjoitusta. Käytän "tutkimuksessa" hieman raflaavasti vain ylintä 10 prosenttia tai jopa vain 1 prosenttia tulonsaajista. Toki muidenkin on jossain asuttava, mutta tämän blogin tarkoitus on osoittaa, että asuminen on kallista kaikille tuloihin katsomatta ja asuntojen hintatilanne on yleisesti karannut käsistä.
Tilastokeskuksen aineiston mukaan yhden hengen pitää ansaita 40 600 euroa vuodessa nettona päästäkseen suurituloisimpaan kymmenykseen. Eli Suomen veroprogressio huomioiden noin 81 200 bruttona (olen kertonut nettopalkan x2). Jos perheeseen kuuluu kaksi aikuista ja kaksi lasta, raja on 60 900 nettoa ja 121 800 bruttoa. Päästäkseen 1 prosentin tuloeliittiin pitää ansaita noin 78 000 euroa nettona tai 156 000 bruttona yksin ja perheen kanssa luku nousee peräti 164 000:een nettoa ja siis noin 328 000:een bruttoa. Suomen Kuvalehti mainitsee, että Kauniaisissa raja 1 prosentin porukkaan vaatii 293 000 euron tulot.
Asuntoja on toki vaikka minkälaisia ja kokoisia. Mutta jos esimerkiksi väitän, että 300 000 euroa asunnosta on aika vähän Kehä III:n sisäpuolella ja sillä ei vielä saa mitään erityisen isoa tai komeaa asuntoa, en usko olevani pahasti pielessä. Tällaisen asunnon lainalyhennys ilman korkokuluja 20 vuoden laina-ajalla on 1250 e/kk. Jos kyseisen asunnon ostaa yksinäinen hyvätuloinen, hänelle jää kuukaudessa käteen noin 2100 euroa lyhennyksen jälkeen. Tällä summalla on sitten maksettava vielä kaikki muut asumiskustannukset kuten vastike+korot sekä muut elämisen kustannukset kuten ruoka ja esimerkiksi autoilu, mikä ei Suomessa ole erityisen edullista.
Seuraavana esimerkkinä otan 500 000 euron asunnon, jonka lyhennys 20 vuoden laina-ajalla on noin 2080 e/kk. Tällä summalla saa jo ihan ok asuntoja, mutta todelliseen luksukseen on vielä matkaa. Jos tässä asunnossa asuu nelihenkinen perhe, niin nettotulot jäävät noin 2990 euroon lainan lyhennyksen jälkeen, josta sitten maksellaan kaikki neljän hengen kulut samoin kuin ylläolevassakin esimerkissä.
Otetaan lopuksi vähän raflaava esimerkki. Kauniaisissa 1 prosentin joukkoon päästäkseen pitää siis ansaita 293 000 euroa vuodessa. Katsoin etuovi.com palvelusta Kauniaisissa myytävät tontit ja halvin omakotitalotontti Kauniaisissa maksoi 318 000 euroa. Siis koko Suomen kovatuloisimman 1 prosentin joukon vuosiansiot eivät tulojen alarajan kohdalta riitä tontin ostoon kotikunnastaan! Ei tunnu kovin halvalta…
Tietenkään nämä esimerkit eivät kerro koko totuutta asuntomarkkinasta Helsingin seudulla. Useilla kotitalouksilla on ennestään jokin asunto tai jotain muuta varallisuutta, joka helpottaa asunnon rahoittamista.
Toisaalta ensiasunnon ostajat tai edulliselta paikkakunnalta pääkaupunkiseudulle muuttavat joutuvat kohtaamaan ylläolevien esimerkkien kaltaisia rahoitustilanteita, jolloin omistusasunnon saaminen lohkaisee todella suuren osan tuloista. Kun otamme huomioon mahdollisesti lähitulevaisuudessa nousevan korkotason, kulutusta leikkaavat veronkorotukset ja erittäin maltillisen palkkaratkaisun, en usko että asuntojen hinnat voisivat enää ainakaan reaalisesti nousta.
Tosin olen ollut tätä mieltä jo viimeiset 20 vuotta.
>>
