Tammikuun asuntokaupan lukuja eivät välittäjät näytä vielä sännänneen kommentoimaan, vaikka tilastot ovat jo käytössä. Syynä taitaa olla se, että verrattuna viime vuoden tammikuun kauppamääriin miinukset ovat edelleen kaksinumeroisia, niukasti mutta kuitenkin. Pientä suhteellista piristymistä viime vuoden lopun kohmeesta on kuitenkin havaittavissa, joskin piristyminen taitaa liittyä enemmänkin vuodenaikaan. Aika moni syksyn taantumapuheista oikein kunnolla säikähtänyt turtui. He totesivat, että jossain pitää kuitenkin asua ja lähtivät taas asuntonäytöille.
Pankkien kilpailu laina-asiakkaista tuntuu myös aavistuksen virinneen. Se on jälleen heijastunut pitkästä aikaa hieman kaventuneisiin asuntolainamarginaaleihin. Pienen paikallispankin näkökulmasta (Nooa Säästöpankillahan on siis kahdeksan konttoria pääkaupunkiseudulla) hintamielikuvaa ohjaavat näillä nurkilla erään ruotsalaisen jättipankin liikkeet. Tai oikeammin jättipankin ja erään suomalaisen osuustoiminnallisen pankin keskinäinen kisailu.
Pitkästä aikaa on jälleen kuultu ponnekkaita markkinaosuuspuheita, jotka yleensä satavat laskevina marginaaleina asuntolainan ottajan kukkaroon. Paikallispankin, jonka markkinaosuus on murto-osa isojen vastaavista, täytyy keskittyä tekemään serviisistään niin hyvää, että asiakas on valmis maksamaan siitä pienen preemion.
Vaikka marginaalit kieppuvat nyt lähempänä puoltatoista kuin kahta prosenttia, ollaan todella kaukana muutaman vuoden takaisista, alle puolikkaan tasoista – eikä taida olla sinne paluutakaan. Yksi asuntomarkkinoita jäykistävistä tekijöistä on myös taannoisten ja nykyisten marginaalien ero. Aika moni asunnonvaihtoa miettivä jättää asian sikseen, kun pelkää pankin tarttuvan vanhan lainan marginaaliin. Seuraavaan blogiini ajattelin kirjoitella hieman vinkkejä miten asiakas voi tasapainottaa puntteja näissä neuvotteluissa, mutta se on jo eri tarina.
>> Taloustaito
