Parhaillaan käytävät eläkeneuvottelut on työmarkkinaosapuolten merkittävin edunvalvontahanke tänä vuonna ja pitkään aikaan. Kyseessä on vuosikymmenen suurin sosiaalipoliittinen uudistus, jonka aikajänne ulottuu vuosikymmeniksi eteenpäin.
Osapuolet ovat jo aikaisemmin sitoutuneet siihen, että keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä nousee 62,4 vuoteen viimeistään vuonna 2025. Osapuolet ovat lisäksi sopineet, että neuvottelut saadaan valmiiksi tämän vuoden syksyyn mennessä ja että uudistus astuu voimaan vuoden 2017 alussa. Aikataulu pitää luonnollisesti sisällään tarvittavan lainsäädäntötyön.
Uudistuksen tavoitteet ovat kovat. On löydettävä uskottavat keinot työurien pidentämiseksi, varmistettava työeläkkeiden riittävä taso tilanteessa, jossa elinaika koko ajan kasvaa sekä huolehdittava työeläkkeiden rahoituksesta vuosikymmeniksi eteenpäin. Neuvotteluja käydään hetkellä, jolloin talouskasvumme on pysähtynyt ja työllisyysnäkymät ovat heikot.
Työurien on pidennyttävä kahdesta syystä. Hyvinvointiyhteiskuntamme palvelujen rahoittaminen tarvitsee lisää rahaa - siis verotuloja. Toiseksi eläkkeittemme taso alkaa laskea, elleivät työurat pitene. - Tämä on asia, jota emme varmasti halua. Työuran aikana ansaittu eläke on useimpien vanhuuden toimeentulon pääasiallinen turva. On kaikkien etu, että työurat pitenevät.
En usko työurien pidentymiseen pelkän eläkepolitiikan keinoin. Tarvitsemme työelämään lisää joustoja, ikäsyrjinnän tiukempaa suitsimista, työnantajille ja työntekijöille lisää kannusteita työkyvyn edistämiseen sekä muutoinkin parempaa työelämää.
Toisaalta emme voi kiistää tosiasiaa, jonka mukaan eläkepolitiikallakin on oma merkityksensä. Vanhuuseläkeikä vaikuttaa asenteisiimme ja ohjaa meitä valintoja tehdessämme.
Kannattaa muistaa, että eläkeuudistus tehdään tulevaisuutta varten. Työeläkejärjestelmäämme kehitettäessä aikajänne ei ole vuosia vaan se on kymmeniä vuosia. Huomion arvoinen asia on sekin, että eliniän odotteemme on kasvanut 4,5 vuotta edellisen, vuonna 2005 tehtyyn työeläkeuudistuksen lähtötilanteeseen verrattuna.
Edellä mainituista syistä meidän on varauduttava siihen, että vanhuuseläkeikää tullaan jollakin aikavälillä nostamaan. Vanha sanonta, jonka mukaan tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku ja helpottaa asioiden käsittelyä, pitää tälläkin kertaa paikkansa.
Olemme sitoutuneet neuvottelemaan vanhuuseläkkeen alarajasta, joka tällä hetkellä on 63 vuotta. Olemme valmiit harkitsemaan vanhuuseläkeiän nostoa, mutta emme ehdoitta. Edellytämme, että löydämme ratkaisut kolikon toiseen puoleen. Tämä tarkoittaa sitä, että työelämä joustaa riittävästi, ikääntyneetkin pidetään töissä ja työssä jatkamisen edistäminen näkyy aidosti ja oikeasti työpaikkojen arjessa. Tavoitteet eivät toteudu lupauksilla ja juhlapuheilla, tarvitaan konkreettisia keinoja ja velvoitteita myös työnantajalle.
Edellytämme myös, että työeläkkeiden rahoituksesta sovitaan pitkäaikaisesti ja sitovasti. Työeläkkeiden rahoitus on saatava tasapainoon tämän vuosikymmenen aikana, jotta myös nuoret voivat luottaa työeläkejärjestelmäämme. Meidän on lunastettava tuleville sukupolville antamamme eläkelupaus. Kyse on ennen kaikkea oikeudenmukaisuudesta.
On myös muistettava se, että työurien pidentämiseen voidaan vaikuttaa toimenpiteillä työurien alkupäässä ja keskivaiheessa, ei ainoastaan loppupäässä.
Edellytys työurien pidentämiselle on se, että meillä on ylipäätään työtä, josta syntyy työura, josta seuraa nykyistä pidempi työura ja aikanaan työeläke. Työllisyysasteemme on tällä hetkellä hälyttävän alhainen, alle 68 prosenttia. Hallitus asetti kolme vuotta sitten ohjelmassaan tavoitteeksi 72 prosenttia. Hyvinvointivaltion ylläpitämisen samoin kuin eläkejärjestelmämme tulevaisuuden kannalta on aivan välttämätöntä, että saamme synnytettyä maahamme lisää työpaikkoja.
Antti Palola on STTK:n puheenjohtaja
