Yhdessä asiassa on yhä lottovoitto syntyä Suomeen. Sähkön hinta on Suomessa sekä kuluttajille että teollisuudelle Euroopan alhaisimpia. Kuluttajille sähkön ja maakaasun hinta nousee jatkuvasti lähes kaikissa EU-maissa. Hintaerot eri maiden välillä ovat suuret ja ovat pikemminkin kasvaneet kuin pienentyneet.
Eihän sen näin pitänyt mennä? EU:ssa piti pyrkiä yhteisiin energian sisämarkkinoihin, joissa kuluttaja on kuningas ja päättää itse energiatoimittajansa. Energialaskujen tuli pienentyä. Suurena tavoitteena olivat toimivat ja täysin integroidut EU:n energian sisämarkkinat. Jossain määrin on myös onnistuttu, sillä sähkön hinnan tukkuhinta on viime vuosina alentunut 35—45 % merkittävimmillä tukkumarkkinoilla, mutta alennuksen hyödyn ovat syöneet siirtomaksujen ja verojen kiristykset.
On käsittämätöntä, kuinka vähän energiapolitiikasta keskustellaan eurovaalien yhteydessä, vaikka EU:n energiapolitiikka ei ole menestystarina. Energia ei ole koskaan ollut Euroopassa halpaa ja viime vuosina EU:n ja sen kauppakumppanien välinen energian hintaero on vain kasvanut. Vuosien 2000–2010 aikana EU:n riippuvuus tuontienergiasta on vain kasvanut.
Yli 90 prosenttia EU:ssa kulutettavasta öljystä ja yli 70 prosenttia kaasusta tuodaan muualta. Suuri osa tulee Venäjältä. EU ja Venäjä ovat todellisessa riippuvuussuhteessa toisiinsa energia-asioissa.
Yhteisen eurooppalaisen energiapolitiikan luominen on – no pirun hankalaa, kuten yhteisen eurooppalaisen politiikan yleensä. Yksi maa painottaa teollisuuden kilpailukykyä, toinen kotitalouksien energiakustannuksia, kolmas pyrkii energiavallankumoukseen ja joillekin energiapolitiikka on turvallisuuspolitiikkaa. Eurooppalaisessa keskustelussa Venäjän toimet Ukrainaa vastaan ovat nostaneet energiariippuvuuden uhat uudelleen keskusteluun, mutta Suomen lintukodossa vähemmän. Kummallista sinänsä, sillä lähes kaikki kivihiili, öljy ja maakaasu tuodaan Suomeen Venäjältä.
EU:ssa kukin jäsenmaa huolehtii itse energiapolitiikastaan, eikä liene realistista uskoa, että kansalaiset haluavat luovuttaa päätösvallan Suomen energiapoliittisista ratkaisuista Brysseliin. Ketä suomalaista kiinnostaa maksaa yhä enemmän sähköverkon modernisoinnista toisessa EU-maassa?
Lienee selvää, että jos eurooppalaiset energian sisämarkkinat halutaan käytännössä saavuttaa, EU:n sisällä on lisättävä yhteistyötä ja yhteisvastuuta entisestään. Tarvitaan kuitenkin kotimaista keskustelua ja väittelyä siitä, kuinka pitkälle yhteistyötä tulisi viedä. Vaikeneminen energiapolitiikasta eurovaalikeskustelussa ei vie energiapolitiikkaa yhtään mihinkään.
Antti Aarnio on STTK:n elinkeinoasioiden päällikkö.
