Euroopan keskuspankin rahapolitiikka ei ole saanut toivottua puhtia euroalueen talouskasvuun. Italian bruttokansantuotteen kasvu lipsahti miinukselle ja Saksan teollisuuden suhdanneodotukset ovat heikentyneet nopeasti.
EKP:n pitkä rahoitus pankeille sai odotettua laimeamman vastaanoton. Pankeilla ei tällä hetkellä ole tarvetta keskuspankin edulliselle luotolle, sillä niiden asiakkaat eivät lainaa rahaa. Pankkien luotonantohalukkuus on toki kasvanut ja ne ovat höllentäneet lainanantokriteerejään.
Harva pankki uskaltaa kuitenkaan myöntää yrityksille lainaa käyttöpääomaan. Yritysten investointihalukkuus puolestaan on vähäinen, joten investointirahoitusta ei haeta. Kulutus- ja asuntoluottojen kysyntä on myös vähäistä, kun talousnäkymät ovat heikkoja, deflaatiopelko kasvussa ja työttömyys korkealla.
EKP:lta odotetaan seuraavaksi laajamittaista määrällistä rahapolitiikan kevennystä, eli kiinteistöluottolainojen ja ehkä jopa valtionlainojen osto-ohjelmaa. Senkin teho uhkaamennä hukkaan, sillä osto-ohjelma ei vaikuta luottojen kysyntään.
Likviditeetin lisääminen voi toki heijastua omaisuusarvoihin. Osakekurssien nousua kuitenkin hidastaa yritysten heikko tuloskasvu ja pelko osakurssien irtautumisesta reaalitalouden näkymistä. Kiinteistöjen ja asuntojen arvonkehitystä rajoittaa huono kysyntä.
Likviditeetti voi myös valua euroalueen ulkopuolelle. Heikkenevä euro saattaakin olla henkireikä euroalueen vientiteollisuudelle. Valuuttakurssin heikkeneminen nostattaa myös tuontihintoja ja sitä kautta inflaatiota. Vaikutus kulutuskysyntään voi siltä jäädä pieneksi, sillä reaaliansioiden nousua ei ole näköpiirissä.
Euroalueella tarvittaisiinkin nyt selkeitä talouspoliittisia päätöksiä, joilla yritysten investointeja helpotettaisiin ja kulutuskysyntää lisättäisiin. Viime kädessä kysymys on luottamuksesta ja tulevaisuuden odotuksista. Jos yritysten ja kuluttajien luottamus ei vahvistu, EKP:n toimenpiteet valuvat hiekkaan.
Tomas Hildebrandt on Evli Pankin seniorisalkunhoitaja ja markkinastrategi
