Kehysriiheen suunnistava hallitus on uskonut poikkeuksellisen vahvasti verotuksen kiristämiseen keinona tasapainottaa valtiontaloutta.
Poliittisena pontimena on alkuperäisen hallitusohjelman linjaus sopeutustoimien jakamisesta nyttemmin jo surullisenkuuluisaksi käyneellä 50/50-periaatteella tasan veronkiristysten ja menoleikkausten kesken.
Kun vuosittaisissa kehysriihissä on päätetty uusista sopeutustoimista, on tämän periaatteen itsepintainen noudattaminen johtanut veronkorotusautomaattiin, jolle ei toistaiseksi ole loppua näkyvissä.
Kunnat lisäävät veronkiristysten osuutta entisestään, kun ne kompensoivat valtionosuuksien leikkauksia korottamalla omia kunnallisveroprosenttejaan.
Näin hallituksen menosäästöistäkin merkittävä osa päätyy lopulta veronkiristyksiksi.
* * *
Valtiontaloudessa on sitkeästi suuri alijäämä, kun koko kansantalous on sitkeässä taantumassa.
Yritys paikata jatkuvan taantuman aiheuttama alijäämä jatkuvilla veronkiristyksillä on puolestaan osaltaan varmistanut, ettei talous pääse elpymään jatkossakaan. Kurjuuden kierre on valmis.
Tämän vaalikauden kehitys muistuttaa hieman 1990-luvun alun lamavuosia Esko Ahon hallituksen aikana. Silloinkin laman myötä supistuneesta kansantuotekakusta yritettiin leikata entistä suurempia veroviipaleita.
Lopulta Paavo Lipposen ykköshallitus katkaisi kierteen ja aloitti puhtaalta pöydältä. Verotuksessa ryhdyttiin toteuttamaan kiristysten sijaan rakenteellisia muutoksia. Valtiontalouden sopeuttamisessa painopiste siirtyi menojen kasvun hillintään.
* * *
Nykyisen hallituksen vahva usko verotuksen kiristämisen autuaaksi tekevään voimaan on ollut hämmästyttävää.
Julkisten menojen suhteellinen osuus kansantuotteesta on Suomessa tätä nykyä jo 58 prosenttia, mikä on koko maailmankin mitassa huippuluokkaa. Ennen talouskriisiä suhdeluku oli 49 prosenttia.
Tällöin luulisi ensimmäisenä mieleen tulevan sopeutuskeinon olevan julkisten menojen pienentämisen kohti kestävämpää tasoa, eikä verotuksen kiristämisen kestämättömän ankaraksi.
Tämä onkin itse asiassa useimpien asiantuntijoiden talouspoliittisten suositusten ydin. Sopeuttamisessa on painopiste siirrettävä pitkäjänteisiin menosäästöihin ja rakenneuudistuksiin.
Toistaiseksi suositukset ovat kaikuneet kuuroille korville ja hallitus on päättänyt ottaa vielä verohuikan lisää.
Hallitukselle on kehittynyt pahemman luokan veroaddiktio. Irti koukusta pitäisi päästä pikimmiten, tai kaikille käy kohta huonosti.
Teemu Lehtinen on Veronmaksajain Keskusliiton toimitusjohtaja
