Maailmantalouden eri alueiden suhdanteet ovat nyt epätahdissa. Yhdysvalloissa talouskasvu on jatkunut positiivisena jo viidettä vuotta. Eurooppa on vasta päässyt kuiville taantumasta. Kiinassa ja Aasiassa entisiin kasvulukemiin tuskin päästään.
Finanssikriisin uskottiin romuttaneen suuren vakauden aikakauden (The Great Moderation), mutta onko tasaisen kasvun aikakausi sittenkin tekemässä paluuta? Yhdysvallat on viime vuosina ollut maailmantalouden veturi, mutta kuinka kauan sen puhti jatkuu? Kriisin jälkeen uskottiin suhdannevaihteluiden muuttuvan nopeammiksi ja jyrkemmiksi. Nyt nousukautta on jatkunut pidempään kuin mitä luultiin.
Yhdysvaltojen talouskasvu on jatkunut 20 peräkkäistä vuosineljännestä. Vuosina 1984-2008 keskimääräisen nousukauden kesto oli 31 vuosineljännestä. Nykyisen positiivisen kehityksen jatkuminen on siis hyvin mahdollista. Jos suhdannevaihtelut sen sijaan ovatkin lyhentyneet, ei nousukaudesta enää kauaa nautita.
Peikkona on Yhdysvaltojen keskuspankin FED:n rahapolitiikan normalisointi. Mikäli talouskasvu alkaa palautua aiemmille urille, ei elvyttävää rahapolitiikkaa enää tarvita. Työttömyys on kuitenkin edelleen normaalitasoa korkeampi ja teollisuuden kapasiteetin käyttöasteet normaalia pienemmät. Onko Yhdysvaltojen talous sittenkään valmis rahapolitiikan kiristymiselle?
Euroalueella alkaa olla kiire talousnäkymiensä parantamiseksi. Muutaman vuoden kuluessa joko Yhdysvaltojen suhdanteet kääntyvät tai FED alkaa kiristää rahapolitiikkaansa. Suhdanneodotukset Euroopassa ovat tällä hetkellä kyllä nousussa, mutta kasvuvauhdissa olisi paljon toivomisen varaa.
Ilman lisäelvytystä on kuitenkin vaikeaa nähdä suurempaa ja kestävämpää kasvua euroalueella. Kotimainen kysyntä pysynee heikkona niin kauan kuin työttömyys pysyy sietämättömän korkealla. Vienti on suhdanneherkkää ja investoinnit eivät näytä saavan vauhtia.
Euroopan keskuspankki EKP on jahkaillut uusien elvytystoimenpiteiden kanssa. EKP:n epäröinti on ymmärrettävää, sillä sen käytettävissä olevien realististen vaihtoehtojen vaikutukset talouteen eivät ole yksiselitteisiä. Ongelmana on edelleen myös Saksan suhteellinen vahvuus.
Kiinan kasvu puolestaan jäänee pidemmäksi aikaa aiempaa hitaammaksi. Investointien osuus taloudesta on ollut lähes puolet. Tuottavuuden kasvu on kuitenkin osoittanut hidastumisen merkkejä, joten talouspolitiikalle on haettu uutta suuntaa. Kiinan rakenteellinen muutos aiheuttaa myös pelkotiloja velkaongelmien leviämisestä. Tällä hetkellä keskushallinnon strategiana näyttää olevan talouden mikro-ohjaus erittäin kohdistetuilla toimenpiteillä. Suuria elvytyspaketteja ei Kiinassakaan ole odotettavissa.
Eritahtisuudella on hyvätkin puolensa. Kokonaisuuden kannalta voi olla hyvä, että eri alueet kehittyvät eri rytmissä. Se tasapainottaa globaalia kehitystä. Jos kaikilla alueilla kehitys olisi samansuuntaista, voisi seuraava laskukausi iskeä pahemmin.
Tomas Hildebrandt on Evli Pankin markkinastrategi ja seniorisalkunhoitaja
