”Ja tapahtui niinä päivinä, että eduskunnan vasemmalta laidalta kävi käsky, että kaikki lapsilisät oli verolle pantava. Tämä verollepano olisi ensimmäinen ja tapahtuisi Jyrki Kataisen seuraajan ollessa pääministerinä…”
Ihan näin pitkällä ei vielä olla, mutta keskustelu käy kuumana.
***
”Minä ainakin voisin hyvin luopua lapsilisistäni!”
Tuon hurskaan lauseen kuulee aina, kun lapsilisistä käydään puhumaan. Kuinka reilulta ja epäitsekkäältä se kuulostaakaan. Noin puhuu hyvä ihminen!
Tosin yksikään tällainen hyvä suomalainen ei Kelan tietojen mukaan silti ole luopunut lapsilisistään, vaikka se olisi käytännössä ihan mahdollista. Kunhan vain tuuli huulia heiluttaa.
Oikeasti tuo siis tarkoittaakin, että ”voisin luopua, mutta enpähän luovu!” Ja että jonkun toisen kyllä pitäisi luopua. Mutta jos omissa nimissään puhuu, silloin pitäisi myös seistä sanojensa takana.
***
Lapsilisä on osa sitä yhtenäistä suomalaista järjestelmää, jossa lapset käyvät samoissa päiväkodeissa ja kouluissa ja saavat samaa hoitoa ja oppia. Sillä on suuri arvo.
Eivät lapset silti samalta viivalta elämään ponnista, mutta nämä ovat tärkeitä yhteiskuntaa koossa pitäviä symboleita, joita kannattaa vaalia. Kun yhdessä kohtaa lipsutaan, mikä on seuraava askel? Maksulliset eliittikoulut?
Nyt on nostatettu kova valitus lapsilisien tasasuuruisesta leikkauksesta osana säästöpaketteja. Mikään leikkaus ei ole mukava, mutta 8 euron alennus lapsilisään ei ole tuon metakan arvoinen muuten kuin politiikan keppihevosena.
Lapsiperheiden köyhintä kymmenystä alennus ei koske, sillä heidän toimeentulotukensa vastaavasti nousee. Muita huono-osaisia perheitä, joille tämä 8 euron menetys olisi liian raskas, voidaan parhaiten tukea kohdistetusti vaikka yksinhuoltajakorotuksen kautta.
Tasaukseen lapsiperheiden kesken meillä on muutenkin jo monta järjestelmää; sosiaaliturvan lapsikorotukset, porrastetut päivähoitomaksut ja vuosi vuodelta jyrkemmin kiristyvä verotus. Lapsiin tai perheisiin kohdistuvia vähennyksiä verotuksessa ei ole ollut aikoihin.
***
Keskusteluun on ikään kuin oikeudenmukaisuuden nimissä heitetty alussa mainittu lapsilisien verollepano, joka söisi saman tien monta kymmentä prosenttia työssäkäyvien perheiden lapsilisistä. Eli kun 8 euron menetystä pidetään liian suurena, sen tilalle tarjotaan 30, 40 tai 50 euron pudotusta samoille perheille, joihin verojen korotuksetkin taas osuvat.
Ei kuulosta sen paremmin kohtuulliselta kuin oikeudenmukaiselta.
Antti Marttinen on Taloustaidon päätoimittaja.
