Onko työpaikkojen luonti keskuspankkien varassa? Tämän käsityksen saa siitä kattavasta uutispeitosta, joka seuraa jokaista keskuspankkien ulostuloa. Yhteistä tuntuu olevan usko siihen, että rahanyörejä keventämällä talous lähtee kiitoon.
Keskuspankkien keventämistoimia voisi ehkä verrata velkaantuneen pelastusliiveihin: Ne pitävät kyllä velkaantuneen pinnalla pitämällä korot alhaalla. Ne eivät kuitenkaan nosta pelastettua maata tai yritystä lentoon. Harvempi lähtee perustamaan uusia työpaikkoja vain siitä syystä, että edullista rahoitusta on tarjolla.
Velkaantuneille on nyt tarjolla pelastusliivejä, jotka pitävät pinnalla, mutta eivät auta vielä ylös.
Uutena piirteenä jopa Kansainvälisen Valuuttarahaston pääjohtaja Christine Lagarde on kannustanut valtioita tekemään investointeja. Esimerkkinä hän on maininnut tieverkon parannustyöt. Aikamoinen takinkääntö valuuttarahastolta, joka aikaisemmin on patistellut valtioita säästämään. Lagarde tosin täsmensi, että investointien on oltava hyvin perusteltuja.
Miten olisi kulttuurinmuutos?
Toinen ajankohtainen avainsana politiikan kielessä on rakennemuutos. Poliittisen kannan mukaan se painottuu joko yrittäjyyden kannustamiseen tai julkisen vallan rooliin työpaikkojen luonnissa.
Toteutuneet menestystarinat eri maissa tuntuvat kuitenkin pohjautuvan aika toisenlaisiin tekijöihin. Entinen Richard Nixonin neuvonantaja Charles ”Chuck” Colson on kiteyttänyt muutaman kulttuuritekijän maan menestyksen takana:
- halukkuus lykätä kompensaatiota tulevaisuuteen
- halukkuus investoida tulevaisuuteen
- halukkuus tehdä enemmän työtä kuin naapuri
- nuoren sukupolven kouluttaminen
Ehkä kulttuurinmuutoksen pitää edeltää rakennemuutosta?
Tom Liljeström on LähiTapiola Varainhoidon toimitusjohtaja.
Artikkeli on julkaistu Sijoitustalous-blogissa 16.10.2014
