Kaunis kiitos kuitista, tuumailin, kun ynnäsin yhteen viime lauantain hallireissulta lompakkooni päätyneitä lappusia. Kalat 25 euroa, punajuuret 1,70 euroa, postikortti 2 euroa, kahvi ja lohileipä 5 euroa jne. - kaikkiaan yhdeksän kuittia yhdeltä reissulta.
Harmaan talouden torjunnan nimissä vuodenvaihteessa lanseerattu kuitinantovelvollisuus tuntuu lyöneen itsensä läpi ihan mukavasti. Näppituntumani viime viikkoina on ollut, että olen pikkuputiikeissa, kahviloissa ja esimerkiksi kauppahallissa saanut pyytämättä kuitin pienimmästäkin ostoksesta.
Maallikkoanalyysissäni olen todennut kuitit myös ohjeistusten mukaan laadituiksi. Niistä ovat löytyneet nimet, yhteystiedot, y-tunnukset, päivämäärät, summat arvonlisäveroineen yms. Saattaa toki olla, että kaikkia kuittinyansseja en ole hoksannut tarkistaa.
Kuitinantovelvollisuus käteiskaupassa koskee yrittäjiä ja yrityksiä, joiden liikevaihto on yli 8 500 euroa. Aivan kaikista käteisostoksista kuittia ei tarvitse antaa. Esimerkiksi kuntosalin juoma-automaatista ostetusta vesipullosta kuittia ei tulostu eikä perunakauppiaan tarvitse torilla raapustella kuittia ostoksistani.
Kuittia ei tietenkään ole pakko ottaa vastaan. Joitakin päivittäin toistuva kysymys, ”haluatko kuitin”, ärsyttää. Fiksu kauppias laittaa myyntitiskille kipon tai lähettyville roskiksen, johon kuittinsa voi sujauttaa sen kummempia selittelemättä.
Sisäinen Marttani sai viikonlopun kuittisavotassa myös talousopetusta. Yhteen ynnäämieni lappusten loppusumma nousi 70 euroon, vaikka en oikeastaan ostanut kuin jotain ihan pientä.
>> Taloustaito
