En ymmärrä, miksi yritysten sukupolvenvaihdoksia pitäisi entisestään auttaa uusilla verohelpotuksilla. Sukupolvenvaihdoksia eli tilannetta, jossa yrityksen omistus vaihtuu perhepiirissä tai lähisukulaisten kesken, helpotetaan muuhun perimiseen verrattuna jo siten, että siirtyvän yhtiön arvo arvostetaan yrityksen oikeaa arvoa alemmaksi, 40 prosentiksi arvostamislain mukaisesta arvosta. Lisäksi yhtiön myynti voi olla verovapaata tietyissä olosuhteissa. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan sukupolvenvaihdoksia vaaditaan entisestään helpotettavaksi lähinnä perintöverotusta muuttamalla. Vuoden päästä käytävissä hallitusneuvotteluissa asia on takuulla tapetilla.
Perintöveron poistaminen yritysten sukupolvenvaihdostilanteissa vähentäisi tietenkin verotuloja ja hankaloittaisi julkisen talouden tilaa. Laskunikkarit pystyvät laskelmillaan osoittamaan, että poistamisen dynaamiset vaikutukset ovatkin verotulojen kasvujen kannalta positiivisemmat. Tämä on jo nähty jo aiemmin.
Mutta miten kävisi talouden dynamiikan? Luovan tuhon, yritteliäisyyden ja uuden kasvu? Lisäisikö sukupolvenvaihdosten helpottaminen kasvua?
Talouskasvun kannalta on parempi, että taloudessa tapahtuu paljon kiertokulkua, yritykset syntyvät ja kuolevat, työvoima liikkuu työpaikasta toiseen ja pääoma siirtyy parempituottoiseen kohteeseen. Tuntuu jotenkin nurinkuriselta, että kun tutkijat ovat todenneet yhdeksi Suomen ongelmista talouden dynamiikan puutteen ja elinkeinorakenteen uudistumisen hitauden, niin toisaalla esitetään perintöveron poistamista sukupolvenvaihdoksissa. Mitä dynamiikkaa tämä toisi talouteemme?
Ei mitään, mutta sukupolvenvaihdoksia perustellaankin usein jatkuvuudella, työpaikkojen ja kasvollisen omistajuuden säilyttämisellä. Onko vanha ja vakaa yritys sitten uutta parempi? Elinkeinoelämän tutkimuslaitos julkaisi vastikään tutkimuksen luovan tuhon merkityksestä. Yksi tutkimushankkeen johtopäätöksistä oli se, että vaikka uusien yritysten tuottavuus on alkuvaiheessa vanhoja huonompi, 5–15 vuoden kuluttua näiden entisten ”uusien” yritysten tuottavuusvaikutus on positiivinen. Markkinataloudessa jyvät karsiutuvat akanoista ja voittavat yritykset pystyvä parantamaan tuottavuuttaan ja kasvattamaan kokoaan.
Samaan aikaan innovaatiopolitiikan asiantuntijat ovat huomanneet, että Suomesta puuttuvat radikaalit innovaatiot. Yritykset keskittyvät viilaamaan pilkkua, kun pitäisi keksiä uusia sanoja. Uudet avaukset loistavat poissaolollaan. Rakenteiden vahvistaminen entisestään (sukupolvenvaihdosten helpottaminen) ei oikein tunnu sellaiselta politiikalta millä vahvistettaisiin uusien avausten syntymistä. Ehkä veren vaihtuminen yritysten omistuksessa ja johdossa voisi olla hyvä asia tulevaisuuden kannalta.
Todellinen markkinatalouden ystävä ei voi siis kuin kannattaa perintöveroa.
Antti Aarnio on STTK:n elinkeinoasioiden päällikkö.
