Viestimet ovat tulvineet Venäjän-uutisia Krimiltä alkaneen kriisin seurauksena. Poliittinen epävarmuus on lisännyt epävarmuutta myös taloudessa. Venäjän rupla heikentyi euroon nähden kesäkuun 2013 ja maaliskuun 2014 välillä lähes viidenneksen.
Periaatteessa Venäjä on kiinnostava tuotantoinvestointien sijoittumiskohde metsäteollisuudelle, sillä maan 809 miljoonaa metsähehtaaria kattavat viidenneksen koko maailman metsistä. Havumetsien hoidon ja käytön suomalaiset taitavat, samoin sahauksen, sellunkeiton sekä paperin ja kartongin valmistuksen.
Toki Venäjä olisi myös kiintoisa vientimarkkina metsäalan tuotteille – maassa on runsaat 140 miljoonaa asukasta. Vauras väki sijoittuu mukavasti muun muassa Pietarin seudulle Suomen lähelle. He tarvitsevat laadukkaita puuteollisuuden tuotteita. Niitä Suomesta saa.
Venäjä on kuitenkin erityisesti toivonut ulkomaisia investoijia metsäsektorilleen. Asian vauhdittamiseksi Venäjä asetti aikoinaan vientitulleja raakapuulle. Tullien piti pitää puu maan rajojen sisällä ja houkutella näin investointeja Venäjälle.
Suomeen tuotava venäläinen puu kallistuikin ja tuontimäärä putosi reilusti. Investointeja suuressa määrin ei silti ole Venäjälle tehty heilahtelevan toimintaympäristön pelossa.
Toki taustalla on muutakin. Pitkä taantuma kuritti vuosien ajan koko alan kannattavuutta. Paperin kulutuksen rakenteellinen lasku Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ei sekään investointihaluja vauhdittanut.
Suomalaisen metsänomistajan kannalta tilanne on yllättävä. Kotimaan puun kysyntä ja käyttö niiasivat 2000-luvun lopulla ja 2010-luvun alussa vähemmän kuin teollisuuden ahdingosta olisi voinut päätellä. Tuonnin väheneminen antoi tilaa kotimaan puulle.
Nyt metsäteollisuus on päässyt uudestaan varovaiseen kasvuun. Kotimaisen puun hakkuissa hätyytellään sen sijaan jo ennätyksiä huolimatta siitä, että myös puun tuonti on lähtenyt selvään kasvuun. Puun tuonti Venäjältä saattaakin tasoittaa kotimaan puun kysynnän ja kantorahatulojen kasvua, ainakin lähitulevaisuudessa.
Metsänomistajien ei ehkä kuitenkaan kannata surra. Eräs metsäalan veteraani kiteytti näkemyksenä kriisistä niin, että seuraavaan pariinkymmeneen vuoteen ei taaskaan mietitä tuotantoinvestointeja Venäjälle. Myös oma veikkaukseni on, että metsäalan tuotantoa kehitetään Suomessa jatkossa viime vuosia ripeämmin.
Puulle on biotalouden nousun ansiosta näköpiirissä niin perinteistä kuin uudenlaistakin käyttöä. Tehtaat käyttävät raaka-aineenaan sekä kotimaista että tuontipuuta.
Lisäksi jossakin vaiheessa alkavat Venäjän markkinat näyttää myös tuotteiden viejille jälleen kiinnostavilta. Pidemmällä aikavälillä Venäjä on edelleen mahdollisuus Suomelle – sekä metsäteollisuuden että metsänomistajan vinkkelistä.
Ritva Toivonen on Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion johtaja
