Hallitusohjelman mukaisesti metsäpoliittinen selonteko annettiin eduskunnalle tämän vuoden alussa. Selontekoa valmisteltiin laajapohjaisissa työryhmissä, joissa yhteiskunnan eri lohkot pääsivät vaikuttamaan sisältöön. Lopputulos on metsätalouden harjoittajien näkökulmasta kokonaisuutena hyvä.
Selonteon tavoitteena on luoda metsäpolitiikkaamme pitkän aikavälin linjaukset aina vuoteen 2050 saakka. Visio on, että metsien kestävä käyttö on kasvavan hyvinvoinnin lähde. Selontekoon saatiin vahva viesti metsätalouden ja nimenomaan metsätalousyrittäjyyden kehittämisestä: ” Luomme edellytykset yritysmäisen ja aktiivisen metsätalouden harjoittamiselle muun muassa verotusta kehittämällä ja tila- ja metsänomistusrakennetta parantamalla.”
Metsänomistajien etujärjestössä ryhdyimme jo vuosia sitten miettimään metsätalousyrittäjyyden sisältöä. Näkemyksemme mukaan se on ainoa tapa kehittää puumarkkinoiden toimivuutta puun tarjonnan näkökulmasta nykyistä paremmaksi. On ilahduttavaa huomata, että metsätalousyrittäjyyden kehittämiseen on sitouduttu ylintä valtiojohtoa myöten. Mallia metsätalousyrittäjyyteen ei tarvitse lähteä Ruotsia kauempaa hakemaan.
Jokaisella kansalaisella pitää olla halutessaan oikeus omistaa metsää juuri sen verran kuin haluaa ja käyttää sitä omista lähtökohdistaan. Metsät ovat omistajalleen omaisuutta, työtä, tuloja, maisemaa, virkistystä ja suojelua, monesti näitä kaikkia yhdessä. Metsiä ei omisteta eikä metsätaloutta harjoiteta, jotta kansantaloudella tai teollisuudella menisi hyvin.
Nykyisestä sijoitusomaisuuden luonteesta poiketen metsätalous tulee nähdä myös yritystoimintana. Tämän yritystoiminnan kehittämiseen yhteiskunnan tulee luoda mahdollisuudet ja kannustimet. Yrittäjyyteen ei pakoteta, siihen kannustetaan. Yrittäjämäinen metsätalous ei riipu metsätilan pinta-alasta eikä yrittäjän iästä.
Nykyistä metsäverojärjestelmää viilaamalla on hyvät mahdollisuudet luoda yrittämisen edellytyksiä metsätalouteen. Tehtyjen selvitysten perusteella elinkeinoverotus tai maatilatalouden verotus eivät toimi metsätalouden osalla. Tuotannollinen pääomatulo tulisi erottaa sijoitustuotoista. Yksinkertaisin uudistus olisi, että esimerkiksi 85 % puun myyntitulosta verotettaisiin ja loppu olisi verovapaata. Se johtaisi yritysmuotojen kesken veroneutraaliin tilanteeseen.
Muuhun yritystoimintaan verrattuna metsätaloudelta keskeisimpänä puuttuvat sukupolvenvaihdoshuojennus sekä täysimääräinen tulonhankkimismenojen vähennysoikeus, joka korjautuisi nostamalla metsävähennysprosenttia nykyisestä 60 prosentista 90 prosenttiin metsän hankintahinnasta. Metsätalousyrittäjä maksaisi itselleen luonnollisesti yrittäjäeläkkeen, joka kannustaisi aktiiviseen metsätalouteen.
Metsätalousyrittäjyydellä on suotuisia vaikutuksia niin puumarkkinoiden toimintaan, metsätalouden kannattavuuteen kuin metsäteollisuuden investointihalukkuuteen. Se myös parantaa koko metsäalan imagoa. Metsätalouteen liittyvä lainsäädäntövalmistelu etenee metsätalouden harjoittajien näkökulmasta oikeaan suuntaan.
Ajatus metsätalousyrittäjyyden kehittämisestä on nyt saatu kylvettyä. Yksityiskohdat ovat kuitenkin vielä auki. Työ virkamiesten ja poliittisten päättäjien kanssa siis jatkuu. Metsätalousyrittäjyyteen liittyvät pykälät pitää rakentaa sellaisiksi, että puumarkkinoille ei synny siirtymäkausia, eikä puun kysyntään ja tarjontaan liittyvää spekulaatiota.
Erno Järvinen on MTK Metsälinjan tutkimuspäällikkö.
