Suurten ikäluokkien tulo vanhuusikään haastaa suomalaisen hoivalupauksen. Ikäihmiset kaipaavat yhä enemmän hoitoa ja hoivaa. Hyvinvointimalliimme sisältyy suuri palveluvastuuvelka, josta kiinnipitäminen on mahdotonta pelkästään julkisen talouden toimenpitein. Mitkään kasvuskenaariot, verojen kiristämiset tai palvelutuotannon uudistukset eivät saa tätä vastuuvelkaa katoamaan.
Me emme tiedä hoivalupauksen tarkkaa hintalappua. Onko kyse siitä, ettemme halua nähdä tosiasioita? Onko helpompaa elää höttöisessä mikä-mikä-maassa kuin katsoa totuutta silmiin?
Finanssiala kannattaa hoivalupauksen tarkkaa määrittelyä. Toki ymmärrämme, että lupausten aukikirjoittaminen on vaikeaa, mutta ilman sitä ongelmaan ei pääse käsiksi. Hoivalupaus tarvitsee hintalapun. VATTin pääjohtaja Juhana Vartiainen on ehdottanut laskijaksi Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Seija Ilmakunnasta, joka on hyvinvointivaltion talouden ekspertti. Ilmakunnas voisi hakea inspiraatiota vaikkapa taloustieteen nobelisti Michael Spencelta, joka pari viikkoa sitten totesi artikkelissaan tällaisen rahastoimattoman vastuuvelan euroalueella olevan noin nelinkertainen valtioiden velkakirjavelkaan nähden.
Hoivalupausten määrittely lisäisi kansalaisten valinnanmahdollisuuksia. Jos julkisin varoin katettu hoivalupaus olisi tarkasti määritelty, voisi vanheneva väestö valita, tyytyäkö julkisen hoivan tasoon vai täydentääkö palveluita omalla rahalla. Tuoreessa vakuutustutkimuksessa kävi ilmi, että kansalaisilla on selkeästi kysyntää vapaaehtoiselle, lakisääteistä turvaa täydentävälle hoivalle ja huolenpidolle. Vapaaehtoisia vakuutuksia mm. pitää välttämättöminä lakisääteisen sosiaaliturvan täydentämiseksi 80 prosenttia tutkimukseen vastanneista. Samaa mieltä olevien osuus on kasvanut selvästi vuodesta 2012, jolloin se oli 55 prosenttia.
Suomalaiset seniorit ovat keskimäärin vauraampia kuin koskaan. Varoja täydentävään rahoitukseen voisi ottaa käyttöön mm. vanhenevan väestön suuresta asuntovarallisuudesta. Lisäksi useilla on muun muassa pieni mummon mökki järven rannalla, pieni palsta perintömetsää kotiseudulla ja mahdollisesti jonkin verran finanssivarallisuuttakin. Finanssialalla olisi myös tarjota sopivia vakuutustuotteita, jos vain nykyisestä oman rahan käyttämisen rankaisevasta verokohtelusta luovuttaisiin.
Olennaista vanhusväestön omien resurssien käytölle on, että se tapahtuu vapaaehtoisesti. Monissa eurooppalaisissa valtioissa käytössä oleva malli, jossa omaisuus konfiskoidaan valtiolle tai kunnalle vastineena julkisista palveluista, ei saa Suomessa kannatusta. Vakuutustutkimuksen vastaajista 78 prosenttia on sitä mieltä, että omistusasunnon ja muun varallisuuden ei tulisi jatkossakaan korottaa kunnallisten hoivapalvelujen asiakasmaksuja.
Erityisesti vanhin ikäryhmä on tätä mieltä (82 %).
Kansantalouttamme on tarkasteltava kokonaisuutena, johon kuuluu niin julkinen talous kuin yksityistaloutemme. Ihmisille pitää antaa mahdollisuudet täydentää julkisen talouden avulla taattua perusturvaa vapaaehtoisesti omalla yksityisellä rahoituksella. Tähän meillä on hyvät eväät, sillä yksityistalouden varallisuutemme on viimeisten vuosikymmenien aikana lähes kymmenkertaistunut.
Kun siis julkinen sektori tuskailee rahapulaansa hoivakysymyksen äärellä, on moni kansalainen lähes rikkaimmillaan kuolinpäivänsä aamuna. Nyt moni vanhus säästää varallisuuttaan perinnöksi oman hyvinvointiinsa sijoittamisen sijaan. Mm. VATTin tutkimus viime vuodelta osoittaa, että ainakaan me perilliset emme tätä halua. Aikuisten lasten mielestä heidän vanhempiensa kannattaisi ostaa hoivapalveluja omilla rahoillaan ja jopa lasten tulevan perinnön pienenemisen uhalla. Jos vanhemmat vapaaehtoisesti käyttäisivät nykyistä enemmän omaa varallisuuttaan hyvinvointinsa takaamiseen, työiässä olevien suomalaisten verorasitus kevenisi.
Velka vauvoiltamme myös vähenisi, kun lupauksia lunastettaessa hyödynnettäisiin yksilön ja yhteiskunnan tasapuolisempaa taakanjakoa. Tästä näkökulmasta vapaaehtoisen, omarahoitteisen, julkisia palveluja täydentävän hoivan mahdollistaminen olisi historiallinen sukupolviteko.
Piia-Noora Kauppi on Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja.
