ja jos pääsen, ainakaan en saa kunnollista eläkettä”.
Tällaiset puheet toistuvat tuon tuostakin mediassa, kun se tekee ”tutkimus”matkojaan nuorten tulevaisuutta koskeviin ajatuksiin. Nuoret eivät kuulemma luota eläketurvaan, eivät tosin juuri mihinkään muuhunkaan, ehkä poliisia lukuun ottamatta.
Tutkimustieto ei tue tällaista näkemystä. Toki nuorissa on eläketurvan kestävyyden epäilijöitä, mutta niin niitä on vanhemmissakin. Epäilevimpiä eivät kuitenkaan ole nuoret, vaan työuransa alku- ja keskivaiheen ruuhkavuosissa elävät. Vanhemmiten luottamus taas kasvaa.
Juuri ennen vappujuhlien alkua Suomen opiskelevan ja työssäkäyvän nuorison eliitti, 11 opiskelija- ja nuorisojärjestöä, julkaisi yhteisen kannanoton Nuorten eläkeneuvottelut. Tässä dokumentissa ei ole häivääkään median hellimästä nuorison epäluottamuksesta eläketurvan tulevaisuutta kohtaan.
Päinvastoin. Nuorison eliitin mielestä työeläkejärjestelmän perusta pitää säilyttää nykyisellään. Muutoksia kuitenkin tarvitaan. Ymmärrettävästi nuoret kantavat huolta sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta.
Mitä nuorison eliitti sitten oikein esittää? Kannanoton ajatukset eivät ole järin uusia, eivätkä radikaalejakaan. Se kuitenkin osoittaa, että asiaan on paneuduttu vakavasti, eläkepolitiikan kiemuroita on opiskeltu, ja yhteisiä linjauksia on löydetty. Siinä mallia eläkeuudistuksesta neuvotteleville.
Nuoret nostaisivat alimman eläkeiän 65 vuoteen ja sitoisivat eläkeiän eliniän muutokseen. Toinen keskeinen ajatus on, että eläkemaksut pitäisi nostaa nopeasti Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmien mukaisiksi, jotta eläkkeiden taso voitaisiin säilyttää nykyisen suuruisena. Tähän liittyy mielenkiintoinen ehdotus raja-arvoista, joiden paukkuessa maksutasoa voidaan tarkistaa kesken sopimuskauden. Eräänlainen eläkepolitiikan valuuttaputki siis.
Kannanotossa on muitakin ehdotuksia eläkejärjestelmän uudistajille. Myös työhyvinvoinnin ja työssä jatkamisen mahdollisuuksien parantamiseksi vaaditaan sitovia toimenpiteitä, ilmeisesti suosituksenomaisten kehittämisohjelmien rinnalle. Kannanotossa on lisäksi ehdotuksia toimenpiteistä, joita pitäisi kohdistaa työuran alkupäähän, keskivaiheille ja loppupäähän.
Työssäkäyvän ja opiskelevan nuorison eliitti osoittaa vahvaa sitoutumista ja halua kehittää eläkejärjestelmää ja tulevaisuuden työelämää vastuullisella tavalla. Tällaista pääomaa ei kannata väheksyä, niin tylsää kuin sopimusyhteiskunnan ylläpitäminen onkin.
Kannanotto ansaitsee tulla otetuksi vakavasti työmarkkinajärjestöjen paraikaa käynnissä olevissa neuvotteluissa. Toivottavasti vaatimus nuorten ottamisesta mukaan tekemään eläkepäätöksiä noteerataan!
Professori Hannu Uusitalo
