Vaasalaisen taajuusmuuttajayhtiö Vaconin myynti tanskalaiselle Danfossille kirvoitti valtiovarainministeri Antti Rinteen toteamaan, että se on ”jälleen askel kohti uhkakuvaa Suomesta tytäryhtiöiden maana.”
Ymmärrän huolen. Vaconia ennen on jo myyty monet ylpeyden aiheet Supercellistä Nokian puhelimiin. Pörssin yhtiöistäkin ulkomaalaisomistuksen osuus on lähes puolet.
Miksi? Siksi ettei Suomessa ole eläkeyhtiöiden lisäksi kuin parilla perheellä sellaista vaurautta, jolla ostaa edes pikkuyhtiöitä, eivätkä Herlinit ja Paasikivet kaikkialle ehdi. Siksi suuntaus ei jää tähän.
Nimittäin mitä tarkemmin yritämme estää, ettei kukaan suomalainen pääse vahingossa vaurastumaan, sitä varmemmin omistaminen ja vauraus valuu ulos maasta. Kun luulemme pelaavamme keskenämme nollasummapeliä, häviämme yhdessä kaikki.
Kateus olisi väärä sana kuvaamaan tätä. Kateushan on varsinkin pohjalaisessa muodossaan eteenpäin vievä voima. Naapuria kadehditaan ja paiskotaan niska limassa töitä, jotta päästään näyttämään sille vielä komiampaa.
Tällä vaalikaudella hallitukset ovat edustaneet ihan toisenlaista ajattelua. Sitä, että ”ei ittellä niin väliä, kunhan naapurilla menee vieläkin huonommin.” Tulokset näkyvät.
***
Ei ulkomaisessa omistajassa ole vikaa enempää kuin suomalaisessa maailmalla. Monet ovat erinomaisia yrityskansalaisia Suomessa; ne investoivat, työllistävät ja maksavat veroja usein paremmin kuin suomalaiset valtionyhtiöt.
Yrityskaupat ovat myös rikastuttaneet monia suomalaisia, eivätkä miljoonat ehkä ole taivaan tuuliin hävinneet. Jos kauppahinnat kanavoituvat merinäköalahuoneistojen sijasta uudelleen yritystoimintaan ja myös ostettu yritys on jatkanut ja kehittänyt toimintaansa täällä, ollaan monella tapaa win-win-tilanteessa.
***
Jos silti oikeasti halutaan vastustaa liikaa tytäryhtiöitymistä, siihen on konstinsa.
Lievätkin veronkevennykset piensijoittajille panisivat kansankapitalismin pyörät pyörimään vilkkaammin. Kasvuyhtiöiden hakeutumista pörssiin voisi tukea ja joukkorahoituksestakin löytää eväitä. Mahdollisissa valtionyhtiöiden myynneissä kannattaisi suosia kotimaista.
Hallitukset eivät ole tarttuneet mihinkään näistä. Sen sijaan ne ovat pyrkineet nitistämään kaikki säästämisen kannusteet. Ne ovat keksineet yhä uusia solidaarisuusveroja, jotta työssä ja yrityksessä ahkeroivat eivät voisi vaurastua.
***
Liekö muuten sattuma, että valtiovarainministeri Vaconista puhuessaan myös toivoi, että ”suomalaisten pankkitileillä lojuvat noin 80 miljardia euroa saataisiin liikkeelle.” Oikeastihan talletukset eivät loju missään holvissa, vaan ovat koko ajan pankkien käytössä.
Oliko kelpo ministerillämme jo takataskussa suunnitelmat näihinkin säästöihin kajoamisesta vaikka uudella varallisuusverolla? Se tosiaan saisi säästöt liukkaasti liikkeelle – ja saman tien ulos maasta.
Antti Marttinen on Taloustaidon päätoimittaja
