Tapaan säännöllisesti pankkien edustajia. Yrityksien rahoittaminen yleisestikin puhuttaa aina.
Mutta minulle on jäänyt vaikutelma, että kaikille finanssialan toimijoille ei ole kirkastunut millaisia haasteita erityisesti yrityskauppojen rahoituspalvelujen kehittämiseen liittyy. Näin myös mahdollisuuksia. Ja kuinka suuri merkitys näillä kaupoilla on suomalaisten työpaikkojen turvaamisessa.
Arviot Suomessa vuosittain toteutettavien yrityskauppojen määrästä vaihtelevat. Finnveran, Suomen Yritysvälittäjien ja alan tutkijoiden näkemyksiä haarukoimalla voidaan kuitenkin olettaa, että niitä tehdään runsaat 2 000 vuosittain. Ikääntyminen on jatkossa merkittävämpi, muttei kuitenkaan ainut syy omistajanvaihdoksiin.
Yrityskauppojen rahoittamisessa kolme tärkeintä tahoa ovat ostaja itse, pankit ja Finnvera.
Jo menestyvää liiketoimintaa luoneella yrityksellä on useimmissa tapauksissa valmiudet rahoittaa suunnittelemansa yrityskaupat, mutta ei aina.
Erityisesti aloittavat yrittäjät tarvitsevat yritysoston yhteydessä lähes aina ulkopuolista rahoitusta. Eurooppalaisen säädösympäristön muutokset kiristävät vaatimuksia pankkien vakavaraisuuden suhteen. Nämä yhdessä pankkien omien tehokkuusvaatimusten kanssa ovat johtaneet pankkien mahdollisuuksien heikentymiseen varsinkin pienten yritysten rahoittajina.
Vaikka yrityskaupan rahoitukseen liittyvät haasteet usein liitetään lähinnä ostajaan, myös potentiaaliset myyjät pitävät rahoituksen järjestymistä merkittävänä ongelmana.
Näen, että nyt pitää panostaa uusien rahoitusinstrumenttien luomiseen. Vastuuta – ja oletettavasti kiinnostustakin – on pankeilla, mutta samalla tarvitaan lisää pääomasijoittajia. Suurin osa yrityskaupoista jää nyt pääomarahastojen sijoitusfokuksen ulkopuolelle. Myös täysin uusia rahoitusmuotoja tulee ennakkoluulottomasti selvittää. Joukkorahoitus on yksi tällainen kiinnostava uusi instrumentti.
Pidän hyvänä myös sinänsä vanhaa ajatusta, jossa suomalaiset eläkevakuutusyhtiöt ottaisivat enemmän vastuuta kotimaisten yrityksien rahoittajana. Yleensä kuulemme eläkeyhtiöiden vastaväitteenä sen, että sijoitusstrategian (ja lainkin) keskeinen tavoite on turvata eläkkeet parhaalla mahdollisella tavalla. Uskon kuitenkin, että nämä intressit – sijoittaminen kotimaisiin pk-yrityksiin ja eläkkeiden turvaaminen – ovat sovitettavissa yhteen. Keksitään keinot.
Myös valtio voi tehdä osansa. Kesäkuussa päivitetyssä hallitusohjelmassa luvataan selvittää kasvun ja työllisyyden kannalta vaikuttavimmat keinot yritysten sukupolvenvaihdosten helpottamiseksi. Keskustelussa on ollut ratkaisu, että perintöveroa maksettaisiin Ruotsin esimerkin mukaisesti vasta, kun perittyä yritysomaisuutta myydään. Hyvä! Tässä yhteydessä on kuitenkin esitetty, että mahdollisia verotuoton menetyksiä korvattaisiin luovutusvoittoveroa kiristämällä. Ei hyvä! Tämä ei ole hyvä vaihtoehto, sillä se löisi korville niitä yrityksiä, jotka aiotaan myydä ulkopuolisille.
Valtakunnallisen omistajanvaihdosbarometrin mukaan sukupolvenvaihdoksia kaikista omistajanvaihdoksista on vain 20 prosenttia, kun 38 prosentissa tapauksista yrittäjät myyvät yrityksensä ulkopuolisille tahoille. Pelkkä sukupolvenvaihdosten tarkastelu ei siis missään nimessä riitä työpaikkojen turvaamiseksi.
Useimmat elinkelpoiset yrittäjät aikovat myydä siis ulkopuolisille. Tästä syystä nyt olisi löydettävä kannusteita normaaleihin omistajanvaihdostilanteisiin. Verotuksen näkökulmasta kyseeseen tulevat varainsiirtoveron tai luovutusvoittoveron huojennus yrityksen myyntitilanteessa. Näin huojennus kohdistuisi sekä ostajalle että myyjälle.
Anssi Kujala on Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja
