Viimeistään huhtikuussa 2015 Suomessa pidetään eduskuntavaalit ja sen jälkeen kootaan uusi hallitus. Vaalitavoitteiden ja uuden hallitusohjelman pohjustus onkin kaikilla puolueilla jo hyvässä käynnissä.
Sisältöä joudutaan vielä odottamaan, mutta yhdestä asiasta kaikki tuntuvat olevan jo tässä vaiheessa yhtä mieltä: seuraavan hallitusohjelman on oltava hyvin lyhyt asiakirja.
Melko yleisesti toistettu ajatus on, että hallitusohjelma saisi olla korkeintaan 5-10 sivua pitkä. Jotkut puhuvat jopa parin liuskan riittävän mainiosti.
Ensi kuulemalla tuntuu hieman oudolta, että ennen sisällön tarkempaa pohtimista käydään erityisen vilkasta poliittista debattia tulevan hallitusohjelman sivumäärästä.
Tämä on toisaalta hyvin ymmärrettävää, sillä kaikkien mielessä oleva kauhukuva on kuluvan vaalikauden alussa varsinaisella pihtisynnytyksellä aikaansaatu hallitusohjelma - tuo pahamaineinen lähes satasivuinen järkäle. Pituuden ja yksityiskohtaisuuden lisäksi hallitusohjelman tunnettu perusongelma on, ettei sitä ole monilta keskeisiltä osin saatu toteutettua.
* * *
Suomessa on totuttu hakemaan laajaa konsensusta politiikan peruskysymyksistä.
Jos tällä kertaa paremman puutteessa saavutetaan yhteisymmärrys hallitusohjelman sivumäärästä, niin tyydyttäköön sitten siihen.
Mutta samalla kannattaisi muistaa, että oleellisempaa kuitenkin on, mitä siihen tekstiin laitetaan. Pelkkä tiivistys ei auta, lyhytkin teksti voi olla huono.
Mieleeni tulee Napoleonin käsitys hyvästä perustuslaista: lyhyt ja epäselvä.
Napoleonin ajatuksen voi ymmärtää ainakin siitä näkökulmasta, että lyhyt ja epäselvä perustuslaki antaa riittävästi tulkintamahdollisuuksia ja paljon liikkumatilaa toimeenpanosta vastaaville vallanpitäjille – eli siis Napoleonin tapauksessa hänelle itselleen.
Ensi keväänä Suomelle ei säädetä perustuslakia, mutta sovitaan hallitusohjelmasta, jonka pitäisi mahdollisimman selkeästi määrittää hallituksen toiminnan suuntaviivat.
Yksi varteenotettava riski on, että hallitusohjelma innostutaan laatimaan ”Napoleonin hengessä”, siis lyhyeksi ja epäselväksi, jotta ikävät asiat voidaan lykätä päätettäväksi joskus myöhemmin.
Pahimmillaan tämä voisi johtaa siihen, että ensi vaalikausikin olisi samanlaista jatkuvaa säätämistä, kuin tämä nykyinen on ollut.
Kaksi liuskaa maailmoja syleileviä yleisiä tavoitteita ja pointteja ilman mitään selvää yhteyttä käytännön politiikkaan olisi minusta yhtä karmiva visio hallitusohjelmaksi, kuin tuo jo surullisen kuuluisaksi käynyt sixpackin keittokirjakin.
Hallitusohjelmassa pitää olla selkeää tekstiä, lyhyitä kappaleita ja mieluummin päälauseita. Kerrotaan selvästi ja venkoilematta, mitä oikeasti aiotaan tehdä.
Ja ennen vaaleja puolueiden on syytä selkeästi kertoa, mitä siihen hallitusohjelmaan haluavat laittaa.
Teemu Lehtinen on Veronmaksajain Keskusliiton toimitusjohtaja
