Syksyn aikana pessimismini arvopaperimarkkinoiden lähiajan näkymistä on kasvanut. Negatiivinen näkemykseni perustuu kolmeen seikkaan, joita perustelen vähän tarkemmin.
Yhdysvaltoja rasittaa heikko Eurooppa
Olin Yhdysvalloissa reilu kuukausi sitten. Matkan aikana tapasin lukuisia suuryhtiöitä ja instituutioita. Lähes kaikkien näkemys USA:n osakemarkkinan arvostuksesta oli, että markkina on kallis. Kuitenkin moni totesi, että markkinatasot ovat perusteltuja, jos maailmantalous ja erityisesti Eurooppa alkavat toipua. Kyseisessä ympäristössä erityisesti USA:n isoimmat "blue chip" -yhtiöt olisivat voittajia, koska ne hyötyvät eniten maailmantalouden kasvusta.
Kuitenkin Euroopan kehitys on päinvastainen. Kestävää kasvua ei olla saatu aikaiseksi. Tämä siis murentaa yhden USA:n osakkeiden arvostusta tukevista oletuksista. Seuraavassa kappaleessa on syitä, jotka aiheuttavat kasvupettymyksen Euroopassa. USA:sta voi myös jatkaa, että maan suhdanne on siinä vaiheessa, että FED lisää rahapolitiikkansa kiristämistä. Aiemmilla kerroilla, kun likviditeettiä vähennettiin, osakkeet laskivat selvästi. Miksi kiristys ei nyt aiheuttaisi ainakin tilapäistä laskua?
Eurooppa on kasvupettymys, laiska EKP ei auta
Olen aiemmissakin blogeissani arvostellut EKP:tä hitaasta toiminnasta. Vaikuttaa mahdolliselta, että Eurooppa on siirtymässä finanssikriisistä kasvunkriisiin. Euroopan maiden budjetit, sosiaaliturva ja eläkkeet on rakennettu oletuksella, että Euroopassa vallitsee kohtuullinen 2 %:n inflaatio ja BKT kasvaa ainakin hitaasti.
Viimeaikaisen informaation valossa kasvu Euroopassa on parhaassa tapauksessa hyvin vaisua. Pahimmassa tapauksessa olemme Japanin kaltaisessa deflaatiokierteessä (olen kirjoittanut tästä aiemmin blogissani). Mikäli kasvu ei toteudu, järjestelmä ei tuota tarpeeksi tuloja sosiaaliturvan tai muiden yhteiskunnan toimintojen rahoittamiseksi.
Asiaa pitää korjata lisäveroilla, sosiaaliturvan heikennyksillä ja lisälainanotolla. Mikään näistä toimenpiteistä ei tuo talouskasvua tai paranna yhtiöiden tuloksia (vrt. Stockmann, Kesko, YIT, Sanoma jne.).
Yhtenä toivonkipinänä on pidetty EKP:tä ja sen valtiolainojen osto-ohjelmaa sekä negatiivista pankkien talletuskorkoa. Pelkään, että tämä osto-ohjelma vesittyy muiden EU:n projektien tapaan. Nyt on jo olemassa merkkejä, että Saksa ei ole osto-ohjelman takana. Lisäksi on myös kyseenalaista, toimiiko negatiivinen talletuskorko. On nimittäin esitetty väitteitä, että pankit eivät tahdo EKP:n tarjoamaa likviditeettiä taseisiinsa, koska ne joutuvat maksamaan yli yön talletuksistaan. Näihin seikkoihin perustuen en usko, että Eurooppa voi luoda kasvuympäristön, joka tukisi eurooppalaisia tai amerikkalaisia osakkeita.
Tekninen kuva on huolestuttava
Näen myös markkinoiden teknisen kuvan huolestuttavana. Raaka-aineita, kuten kuparia ja öljyä, pidetään indikaattoreina maailmantalouden suunnasta. Molemmat raaka-aineet ovat monen vuoden pohjilla. Tämä indikaattori ei siis tue vahvistuvaa teollisuustuotantoa. Toinen tekninen signaali on markkinoiden volatiliteetin kasvu. Markkinoiden stressiä mittaava volatiliteetti-indeksi VIX kävi viikko sitten yli 30 pisteen tasolla, kun kesällä oltiin rauhallisessa markkinassa vain 12 pisteen tasolla. Volatiliteetin kasvun ymmärtää, kun otamme huomioon, että Eurostoxx 50 on dow-teorian mukaan bear-markkinassa (indeksi on alle 200 liukuvan keskiarvon). Myös USA:n S&P500 on käväissyt hetken aikaa alle 200 päivän liukuvan keskiarvon alla.
Pidän näitä signaaleja erityisen huolestuttavina, koska yleensä näin pitkät liukuvat keskiarvot antavat myyntisignaalin hyvin harvoin. Usein näiden rikkoutuessa suhdannekäänne on lähellä.
Mitä pitäisi tehdä?
Mielestäni markkinoita rasittavat niin monet seikat, että sijoitusten riskitason laskeminen kautta linjan on perusteltua. Myös johdannaisstrategiat, jotka hyötyvät volatiliteetin noususta, voivat toimia vakuutuksena stressin noustessa. Lisäksi vanha totuus on, että epävarmuuden kasvaessa dollari vahvistuu. Dollarin pitäisi vahvistua myös, koska USA:n talous on selvästi Eurooppaa paremmassa kunnossa.
Aarni Pursiainen on Henki-Fennian sijoitusjohtaja ja Fennian arvopaperijohtaja
