Venäjä on valloittanut Krimin naapurimaaltaan. Rosvopäälliköiden kapina Itä-Ukrainassa ei olisi mahdollista ilman Venäjän tukea. Kapinakenraaleista yksikään ei ole saanut kannatusta minkään maan rehellisissä ja laillisissa vaaleissa. Tämä on yksiselitteistä, vaikka propagandasodassa monet tapahtumakulut hämärtyvät ja jäävät epäselviksi.
Demokraattisille maille ja yhteisöille, kuten Suomi ja EU, jää tällaisessa tilanteessa vain huonoja vaihtoehtoja. Sotiminen, julkinen uhoaminen ja silmien sulkeminen ovat niistä kolme kehnointa.
Myös talouspakotteet ovat yleensä osoittautuneet huonoiksi, varsinkin jos ne kohdistuvat totalitaariseen maahan, joka Venäjäkin yhä suuremmassa määrin on.
Ne osuvat väistämättä myös omaan nilkkaan. Tätä on turha kierrellä. Pakotteisiin pätee myös se, minkä työmarkkinaväki tietää karvaasti. Lakkoonkin on helppo ajautua, mutta siitä on paljon vaikeampi peruuttaa ulos.
Tärkein ratkaisujen keino on joka tapauksessa diplomatia. Kärsivällinen neuvottelu, vuoropuhelu, molempien puolten näkemysten oivaltaminen. Ja siitä kehittyvä ratkaisu, jossa molemmat voivat perääntyä jotakuinkin kunniakkaasti. Tätä koko Ukrainan kriisin ajan kiitettävän selkeästi esiintynyt ulkoministeri Erkki Tuomiojakin on korostanut. Selkävoittoja ei ole.
***
Suomessa pakotteet on otettu vastaan perikansalliseen tapaan käymällä huutokauppaa siitä, kuka osaa maalata horisonttiin synkimmät ukkospilvet. Samalla on mollattu kaikkia niitä, joiden suusta on lipsahtanut joku rauhoittava sananen. Näin aina.
Suomeen pakotteet iskevät varmasti. Jo vähäisetkin vaikutukset horjuttavat muutenkin surkeaa talouttamme. Mutta sillä on turha jossitella, että Suomi voisi jotenkin kiemurrella irti tilanteesta, jossa pääosa vaikutuksista joka tapauksessa on välillisiä.
Viisautta on todeta, että pakotteiden vaikutusten kanssa joudumme elämään. Viisautta on tietenkin etsiä keinoja, millä niistä kärsivien toimialojen elinkelpoisuutta vahvistetaan, rientämättä silti ensimmäisenä tyrkyttämään niille helposti pysyviksi jääviä tukiaisia. Meillä on kaikesta tästä vahvaa kokemusta 90-luvun alusta, jolloin neuvostokauppa romahti ja lama kolkutti silloinkin niskassa.
Esimerkiksi Venäjän viime viikolla julkistamien vastapakotteiden alaisia (pääasiassa Valion) elintarvikkeita on viety sinne viidellä miljoonalla eurolla viikossa. Haittavaikutukset jäävät sitä lievemmiksi, mitä vähemmän näitä pakotteiden alaisia viikkoja kertyy.
Siksi suurinta viisautta on myös omalta osaltamme tukea kaikkia niitä ratkaisuja, joilla sotiminen saadaan loppumaan ja Ukrainan kriisi laukaistuksi niin, että kansanvaltainen meno ja demokratia saataisiin vihdoin juurrutetuksi maahan.
Venäjän kauppa ja kansalaisten kanssakäyminen ei lopu. Se taukoaa ja hidastuu. Venäjä on naapurissamme myös tämän kriisin jälkeen.
Antti Marttinen on Taloustaidon päätoimittaja
